[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Maahanmuutto on Suomessa järjen asia

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Risto E. J. Penttilä  Johtaja, Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Leitzinger, Antero: Ulkomaalaiset Suomessa 1812-1972. East-West
Books, 2008. 539 sivua.
Leitzinger, Antero: Ulkomaalaispolitiikka Suomessa 1812-1972.. 2008.
634 sivua.


Maahanmuutto on Suomessa järjen asia
---------------------------------------------------------

Antero Leitzinger on kirjoittanut ulkomaalaispolitiikan
suurkatselmuksen. Pakettiin kuuluu kaksi kirjaa: väitöskirja ja
oheislukemisto. Molemmat ovat viisisataasivuisia järkäleitä, mutta ei
syytä huoleen! Teksti on journalistisen vetävää ja esimerkit hersyviä.
Hän kumoaa teoksissaan lukuisia maahanmuuttoon liittyviä virheellisiä
käsityksiä ja myyttejä.


Yksi syy muukalaisvastaisuuden nousuun Suomessa on usko siihen, että
laajamittainen maahanmuutto on uusi asia. Uskomus on väärä.
Työperäinen maahanmuutto, pakolaisuus ja paluumuutto ovat kuuluneet
Suomen historiaan siitä saakka kun Suomen ja Ruotsin väliin vedettiin
valtiollinen raja kaksisataa vuotta sitten.

Antero Leitzinger on kirjoittanut ulkomaalaispolitiikan
suurkatselmuksen. Pakettiin kuuluu kaksi kirjaa: väitöskirja ja
oheislukemisto. Molemmat ovat viisisataasivuisia järkäleitä, mutta ei
syytä huoleen! Teksti on journalistisen vetävää ja esimerkit hersyviä.

Antero Leitzinger on myyttien kukistaja, puolitotuuksien alas ampuja
ja pikkutiedon mestari. Tiesitkö, että Suomella on ollut
syntyperältään vierasmaalainen ministeri? Lennart Oesch toimi 12
päivää ministerinä vuonna 1932, vaikka perustuslaki vaati ministeriä
olemaan syntyperäinen Suomen kansalainen. Tiesitkö, että on turha
odottaa ensimmäistä ulkomaalaissyntyistä kansanedustajaa, koska heitä
on ollut jo monia? Muun muassa Hella Wuolijoki, Jutta Zilliacus ja Ben
Zyskowicz täyttävät tämän kriteerin.

Olisitko arvannut, että itsenäisyyden alkuaikoina oli Suomessa
enemmän pakolaisia kuin tänään? Tuskin, koska entinen
ulkoministerikään ei sitä tiennyt. Ulkoministeri Tuomioja totesi
vuonna 2001, että Suomessa on ollut pakolaisia noin kolmekymmentä
vuotta. Väite on väärä. Kolmekymmentä vuotta sitten Suomessa oli
vajaa kaksi tuhatta pakolaista. 1920-luvulla heitä oli yli
kolmekymmentä tuhatta.

Väärä on myös usein toistettu väite, että suomalainen
maahanmuuttopolitiikka alkoi 1970-luvulla. Todellisuudessa se alkoi
jo vuonna 1811, jolloin astui voimaan ensimmäinen ulkomaalaissäädös.
Työperäistä maahanmuuttoa oli 1800-luvulla runsaasti.
Suurruhtinaskuntaan saapui juustontekijöitä, opettajia ja
kondiittoreita Sveitsistä, lasinpuhaltajia Böömistä, posetiivareita
ja jäätelökauppiaita Italiasta, oluenpanijoita Baijerista, kauppiaita
Lyypekistä, tehtailijoita Englannista, sahamiehiä Norjasta,
ravintoloitsijoita ja arkkitehtejä Ruotsista, mattokauppiaita
Persiasta ja kulkukauppiaita itäisestä Karjalasta. Katukuvaan
kuuluivat myös juutalaiset vaatturit ja monilla eri aloilla toimineet
venäläiset.

Itsenäisyyden aikana pakolaisia tuli naapurimaista. Ensimmäinen
maailmansota toi valkoemigrantit ja Inkerin kansannousun pakolaiset
Suomeen. 1920-luvulla tänne saapuivat Kronstadtin kapinalliset ja
Itä-Karjalan kansannousun pakolaiset. 1930-luvulla vuorossa olivat
'vapsit' (eli Viron vapaussoturit) ja Keski-Euroopan juutalaiset.
Toisen maailmansodan jälkeen virallisten pakolaisten määrä putosi.
Näin siksi, että Neuvostoliiton raja ei vuotanut. Vai vuotiko
sittenkin?

Eila Kännö, jonka nimeä on pidetty tiukan pakolaispolitiikan
synonyymina, paljasti jo1970-luvulla, että pakolaisia saapui edelleen
ja ennen kaikkea idästä. Kaikessa hiljaisuudessa heidän passinsa
vaihdettiin suomalaiseen muukalaispassiin. 'Tästä ei kuitenkaan voine
kertoa mitään. Turvapaikka-asioista ei yleensä liikoja puhuta ja on
ajateltava myös niitä henkilöitä, joiden juuri tällä tavalla on
onnistunut 'paeta'.'

Antero Leitzingerin tuplateos päättyy vuoteen 1972. Tämä on
harmillista, sillä nyt tarvittaisiin viileää analyysia nykyisen
maahanmuuton eri ulottuvuuksista. Vaikka analyysi ei ylety meidän
päiviimme saakka, Leitzingerilla on silti sanottavaa niille, jotka
pelkäävät pakolaisia, maahanmuuttajia ja venäläisiä rantatonttien
ostajia.

Leitzingerin tärkein viesti on, että haaste ei välttämättä ole uhka.
On tärkeä tunnistaa maahanmuuttoon liittyvät ongelmat ja olla
realisti. On yhtä tärkeää huomata, että suomalainen yhteiskunta on
tähän mennessä onnistunut maahanmuuttajien integraatiossa
suhteellisen hyvin.

On tärkeä huomata myös se, että haasteet eivät ole uusia.
Ammattiyhdistykset, killat ja kaupan etujärjestöt ovat aina
vastustaneet kilpailua työmarkkinoilla. Venäläisten huvila- ja
maaomistusta sen sijaan pelättiin erityisesti 1800-luvulla. Huoli
ulkomaalaisten 'strategisista osakeomistuksista' oli puolestaan suuri
itsenäisyyden alkuaikana.

Leitzingerin kolmas viesti on, että ulkomaalaispolitiikka on Suomessa
perustunut vahvaan laillisuusperiaatteeseen. Ongelmia on ratkettu
maalaisjärjellä eikä aatteen palolla. Vaikuttaa siltä, että
Leitzinger toivottaa tervetulleeksi kaiken aiheeseen liittyvän
keskustelun, mutta haluaa, että sitä käydään faktoihin perustuen ja
suuria kärjistyksiä välttäen.


Arvostelu on julkaistu myös Helsingin Sanomien kulttuuriosastolla
17.2.2009



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/