[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Matkalla nousevan auringon maassa

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Merja Leppälahti  tutkija, Turku
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Macfarlane, Alan: Japanin sydämessä (Japan Trough the Looking Glass
). Kääntänyt Valkonen, Tero. Atena, 2008. 320 sivua.


Matkalla nousevan auringon maassa
---------------------------------------------------------

Japani on kiehtova ja kiinnostava maa. Monet meistä tietävät jotain
japanilaisesta kulttuurista, esimerkiksi sellaisista asioista kuin
teeseremoniat, ikebana, geishat, samurait ja tietenkin myös anime ja
manga, mutta usein tietämyksemme jää pinnallisiin yksityiskohtiin.
Alan Macfarlanen Japanin sydämessä pyrkii painumaan pintaa syvemmälle
japanilaiseen kulttuuriin ja elämänmenoon, joiden tuntemus pohjaa
hänen omiin havaintoihinsa.


Macfarlene kuvailee, miten Japanissa kaikki on ensisijaisesti
suhteessa johonkin muuhun, eikä sillä tavalla ehdotonta kuin asiat
länsimaisen ajattelutavan mukaan usein ovat. Japani on täynnä
vastakkaisuuksia: yhtä aikaa ovat näkyvissä ikivanhat perinteet ja
moderni huipputeknologia, valtavat suurkaupungit ja vilpitön luonnon
ihannointi, samanaikainen viattomuus ja seksuaalinen vapaus sekä
lukuisat temppelit, joissa ei palvota jumalaa. Japanilainen kulttuuri
on ottanut vaikutteita sekä Kiinasta että länsimaista, mutta pysynyt
omaleimaisena.

Japanilaiset yhteisöt perustuvat perheeseen, mutta toisaalta
sukusiteet ovat kuitenkin hyvin löyhät. Perheen ja suvun kaltaisia
yhteisöjä muodostuu esimerkiksi työpaikkojen työyhteisöistä, jotka
saattavat Japanissa olla elinikäisiä. Japanilaiset yhteisöt ovat
hyvin hierarkkisia, jokainen on tietyssä arvoasemassa suhteessa
muihin. Tämä näkyy myös kielessä, jossa on suorastaan erityyppisiä
puhetapoja puhuteltaessa ylempiä tai alempia, sekä puhuttelusanoissa,
joilla ilmaistaan keskustelijoiden keskinäistä arvoasemaa.

Elämä Japanissa on turvallista, mutta yhteisö asettaa varsinkin
nuorille raskaita paineita. Maassa tehdään erittäin vähän rikoksia
väkilukuun nähden ja rikosten selvittämisprosentti on korkea.
Kuitenkin maassa on myös järjestäytynyttä rikollisuutta: mafiaa
vastaava yakuza toimii hyvin avoimesti ja sillä on paljon
vaikutusvaltaa. Lapsia ja nuoria toisaalta hellitään ja pidetään
arvossa, mutta heiltä myös vaaditaan paljon. Lasten ja nuorten
itsemurhaluvut ovat suuret, hikikomoreiksi nimitetyt nuoret miehet
linnoittautuvat huoneisiinsa vuosikausiksi tietokonepelien tai animen
pariin, ja silloin tällöin uutisoidaan nuoren silmittömästä
väkivallasta Tokion tai jonkin muun suurkaupungin sydämessä.

Japanilaisen uskonnollisessa elämässä shintolaisuus ja buddhalaisuus
eivät sulje pois toisiaan. Shintolaisuus kuuluu elämään ja
buddhalaisuus kuolemaan. Tiettyinä juhla- ja merkkipäivinä on tapana
käydä pyhäköissä, jossa tehdään tiettyjä asioita - kuten pestään
kädet, taputetaan, lahjoitetaan kolikoita, ripustetaan paperilapuille
kirjoitettuja toiveita - mutta japanilaiset eivät kuitenkaan ole
erityisen uskonnollisia eikä varsinaisia palvottavia jumalia ole.
Temppeleistä ostetaan amuletteja, koska niistä voi olla apua, mutta
ne eivät silti ole tärkeitä. Esi-isiä kunnioitetaan ja tervehditään,
mutta ei palvota.

Macfarlane kuvailee yksityiskohtia ja moninaisuutta, jota hän on itse
Japanissa kohdannut, mutta hän myös vetää melko yleistäviä
johtopäätöksiä japanilaisesta kulttuurista. Paikoin hän sortuu
vahvaan mystifiointiin vakuuttaessaan, ettei Japania voi ymmärtää,
koska 'Japani ei sovi meidän kategorioihimme' (187) ja se eroaa
'maailman kaikista muista kulttuureista' (265). Vaikka kirjoittaja
käsittelee myös sellaisia asioita kuin lastenkasvatus, perhe-elämä ja
naisen asema, kirjan näkökulma on vahvasti miehinen: kirjassa kuvattu
'japanilainen' on aina mies, ellei häntä erityisesti nimetä naiseksi.
Jonkun verran Macfarlane käyttää pitkähköjä kursivoituja sitaatteja,
joiden lähteet on merkitty melko oudolla tavalla kirjan loppuun.
Muuten teos on miellyttävälukuinen ja käännöksen kieli on sujuvaa.
Tutkijana Macfarlane on kirjoittanut myös Japania käsittelevää
tieteellistä kirjallisuutta, mutta Japanin sydämessä on 'vain'
tietokirja, joka sisältää sekä kiinnostavaa tietoa entisaikojen ja
nykypäivän Japanista että kirjoittajan subjektiivisia matkakokemuksia
tulkintoineen. Kokonaisuutena kirja on mielenkiintoinen lukukokemus,
joka kertoo sekä kirjoittajastaan että kohteestaan.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/