[H-verkko] Tampere, =?UNKNOWN?Q?V=E4it=F6s=3ATukkiliikkeest=E4?= kommunismiin. Lapin =?UNKNOWN?Q?ty=F6v=E4enliikkeen?= radikalisoituminen ennen ja =?UNKNOWN?Q?j=E4lkeen?= 1918

[agricola at utu.fi]

Agricolan tapahtumakalenteriin on lähetetty uusi ilmoitus:

------------------------------------------------------
Väitös:Tukkiliikkeestä kommunismiin. Lapin työväenliikkeen
radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918 
Tampere 14.02.2009 

FL Ulla Aatsingin Suomen historian alaan kuuluva väitöskirja

Tukkiliikkeestä kommunismiin. Lapin työväenliikkeen
radikalisoituminen ennen ja jälkeen 1918 (From the Lumberjacks´
Movement to Communism.Radicalisation of the Labour Movement in
Lapland before and after 1918)

tarkastetaan 14.2.2009 klo 12 Tampereen yliopiston päärakennuksen
luentosalissa A1, Kalevantie 4, Tampere.

Vastaväittäjänä on professori Jouko Vahtola (Oulun yliopisto).
Kustoksena toimii professori Irma Sulkunen.

***

Ulla Aatsinki on syntynyt Sallassa ja hän on suorittanut filosofian
lisensiaatin tutkinnon Tampereen yliopistossa.

Aatsingin väitöskirja ilmestyy Tampere University Pressin
kustantamana, Tampere University Press, Tampere 2008. ISBN
978-951-44-7574-0. Väitöskirja ilmestyy myös sähköisenä sarjassa Acta
Electronica Universitatis Tamperensis; 810, Tampereen yliopisto 2009.
ISBN 978-951-44-7606-8, ISSN 1456-954X.
http://acta.uta.fi.

Väitöskirjan tilausosoite: Verkkokirjakauppa Granum,
http://granum.uta.fi, tai Tiedekirjakauppa TAJU, PL 617, 33014
Tampereen yliopisto, puh. (03) 3551 6055, e-mail: taju at uta.fi.

Lisätietoja: Ulla Aatsinki, puh. 044-525 3054, ulla.aatsinki at uta.fi

LEHDISTÖTIEDOTE

Väitöskirja käsittelee työväenliikkeen radikalisoitumista ennen
vuotta 1918 ja sen jälkeen lappilaisen työväenliikkeen näkökulmasta.
Työväenliike juurtui metsäteollisuuden myötä Lappiin 1800-1900
–lukujen vaihteessa. Se oli alusta alkaen kiinteä osa Suomen
työväenliikettä – itse asiassa Kemin Työväenseura oli ensimmäisiä
työväenyhdistyksiä Suomessa. Työväenliike laajeni yhtä aikaa
metsäteollisuuden raaka-ainehankinnan myötä Kemistä Kuolajärvelle
(Salla) ja Simosta Kittilään 1910-luvun loppuun mennessä. Liikkeen
lappilainen jäsenistö koostui maattomista ja metsätyöntekijöistä
perheineen, ja se osallistui aktiivisesti yhteiskunnalliseen työhön
nivoen yhteiskunnallisten murrosten tapahtumat, kuten suurlakon ja
kansalaissodan, paikallistason toiminnaksi. Vaaleissa Suomen
Sosialidemokraattiselle Puolueelle muodostui ydinkannatusalueita
Lappiin jo autonomian ajalla. Vuosien 1917-1918 tapahtumien jälkeen
Lapin työväenliike siirtyi miltei kokonaisuudessaan kommunistisen
suuntauksen, Suomen Sosialistisen Työväenpuoleen ja sen seuraajien,
kannattajaksi. Väitöskirjassa pohditaan, miten ja miksi Lapin
työväenliikkeestä tuli kommunistinen.

Työväenliikkeen poliittisen historian ohella väitöskirjassa haetaan
selitystä Lapin työväestön poliittiselle käyttäytymiselle ja
poliittisille arvovalinnoille analysoimalla tutkimusalueen pitkän
aikavälin taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia suhteita sekä
niissä tapahtuneita muutoksia. Ihmisten arjen elinehtojen - miten
ihmiset hankkivat elantonsa, millainen asema heillä oli paikallisessa
yhteisössä ja millaiset kulttuuriset tekijät määrittelivät heidän
käyttäytymistään – vaikutus alueiden poliittiseen ilmastoon oli
selkeä: taloudellinen epävarmuus ja sosiaalinen eriarvoisuus
yhdistettynä syrjäytymiseen yhteiskunnallisesta, erityisesti
paikallisesta, päätöksenteosta, radikalisoivat työväestöä jo ennen
vuotta 1918, mutta erityisesti vuonna 1917 ja sen jälkeen. Lapin
työväenliikkeen erikoisuus oli siinä, että sen toiminta, tavoitteet
ja yleinen poliittinen linja kumpusivat selkeästi työelämään, ei
maanomistukseen liittyvistä suhteista. Lapissa, ei ollut laajaa
torppariliikettä eikä samankaltaisia tilallisten ja palkollisten
välisiä ristiriitoja kuin oli eteläisessä Suomessa. Tällä oli myös
vaikutuksensa liikkeen poliittiseen luonteeseen – siinä ei ollut
harmaan eri sävyjä.

Itä- ja Pohjois-Suomen työväenliikkeen radikalismia on luonnehdittu
sosiologi Erik Allardtin solidaarisuusteorian mukaisesti
korpikommunismiksi, jolla tarkoitetaan lyhyen aikavälin taloudellisia
etuja tavoittelevaa työväenliikettä, jolla ei ole organisatorista
historiaa eikä vahvaa poliittista perinnettä. Monipuoliseen ja
laajaan empiiriseen aineistoon nojautuen väitöstutkimus osoittaa,
että Lapin työväenliikkeen kuvaaminen korpikommunismina ei ole
perusteltua, sillä työläisradikalismia esiintyi kaikkialla siellä,
missä oli taloudellista epävarmuutta ja sosiaalista eriarvoisuutta,
mutta myös työläisten aktiivista, omaehtoista toimintaa. Lapissa
näitä laadullisia tekijöitä oli alueen periferisen sijainnin ja
aseman vuoksi enemmän kuin eteläisessä Suomessa, mikä heijastui
voimakkaana kommunismin kannatuksena alueella. Lapin
työväenliikkeellä oli myös vahvat perinteet, ja ne säilyivät
elinvoimaisina vuoden 1918 jälkeenkin, sillä huolimatta valkoisten
langettamista teloitus- ja vankeusrangaistuksista, valtaosa Lapin
työväenliikkeen aktiiveista onnistui pakenemaan naapurimaihin,
erityisesti Neuvosto-Venäjälle, ja ylläpitämään sieltä käsin
radikaalia toimintaa. Muuttumaton sosio-ekonominen elinympäristö
puolsi työläisradikalismin jatkuvuutta, mutta sitä vahvistivat myös
valkoisen Suomen työväestöön kohdistama poliittinen kontrolli, tunne
keskenjääneestä vallankumouksesta sekä vahvat siteet rajan yli
toimiviin punapakolaisiin. 

Ilmoitus lähetetty: 

------------------------------------------------------
Tämä ilmoitus on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/nyt/tapahtuu/