[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Ryijyriemua

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Päivi Fernström  väitöskirjatutkija, Helsinki
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Sihvo, Pirkko: Rakas ryijy - Suomalaisten ryijyt. Museovirasto /
Suomen kansallismuseo, 2009. 247 sivua.


Ryijyriemua
---------------------------------------------------------

Pirkko Sihvon kirja Rakas ryijy - Suomalaisten ryijyt on merkittävä
ja perusteellinen teos. Tarkastelen kirjaa itsenäisenä tutkimuksena,
mutta vertailen sen antia muihin ryijykirjoihin, joita on yllättäen
ilmestynyt kahden vuoden aikana kolme.


Kun ensimmäinen suomalainen ryijykirja ilmestyi miltei 100 vuotta
sitten, se oli kansallinen tapahtuma. U.T.Sireliuksen Suomen ryijyt -
Tekstiilihistoriallinen tutkimus (1924) oli suuri ponnistus, jota tuki
Suomen näkyvin kulttuurieliitti galleristi Ivar Hörhammerista Akseli
Gallen-Kallelaan ja C. G. Mannerheimiin. Sireliuksen kirjan jälkeen
ryijyt saivat olla rauhassa miltei 50 vuotta. Ehkä näkyvimmät kirjat
tämän jälkeen ovat olleet Riitta Pylkkäsen tutkimus Ryijyperinteitä
1500- ja 1600-luvulta (1967)  ja Annikki Toikka-Karvosen Ryijy-kirja
(1971). Ilmassa tuntuu olevan uudenlaista kaipuuta suomalaisista
juurista ammentamiseen, sillä tämän vuoden ympärillä on julkaistu
sattumalta kolme ryijyjä käsittelevää kirjaa ja järjestetty ainakin
kaksi laajaa ryijy-näyttelyä.

Suomen kansallismuseon kansatieteellisten kokoelmien tutkijana ja
intendenttinä tunnettu Pirkko Sihvo on kirjoittanut perusteellisen
päivityksen edellä mainittuihin ryijy-tutkimuksiin. Hänen
aineistonaan ovat olleet Suomen kansallismuseon, mutta myös useiden
muiden museoiden, keräilijöiden ja yksityishenkilöiden kokoelmat.
Rakas ryijy - Suomalaiset ryijyt -kirjassa hän esittelee lähes 500
ryijyä pitäytyen ajassa ennen vuotta 1900. Sihvo aloittaa ryijyjen
tarinan 1400-luvulta, jolloin Suomen linnoissa tiedetään käytetyn
ryijyjä makuupeittona. Hän ryhmittää ryijyjä paikkakuntien ja
läänien, yksittäisten motiivien, pappiloiden ja sukujen mukaan.

Sihvon kirjan kanssa samoihin aikoihin ilmestyi siis myös kaksi muuta
ryijykirjaa. Tuomas Sopasen ja Leena Wilbergin (2008) Ryijy elää -
Suomalaisia ryijyjä 1778 - 2008. Kirja perustuu Sopasen omaan
ryijykokoelmaan, joka käsittää enimmäkseen ennen vuotta 1900 tehtyjä
ryijyjä. Osa hänen kokoelmastaan on ollut esillä Varkaudessa ja
Helsingissä. Leena Svinhufvud on tarttunut väitöskirjassaan
tekstiilitaiteilijoiden suunnittelemiin ryijyihin ja toimintaan
aikana, jolloin tekstiilitaide eli Suomessa suurta nousukauttaan.
Moderneja ryijyjä, metritavaraa ja käsityötä - Tekstiilitaide ja
nykyaikaistuva taideteollisuus Suomessa maailmansotien välisenä
aikana (2009) on Svinhufvudin kontribuutio 2000-luvun
ryijykirjallisuuteen. En siis voi olla tarkastelematta Sihvon kirjaa
osana yllättävää ryijykirjojen 'virtaa'.

Antoisinta luettavaa Sihvon kirjassa on hänen paneutumisensa mallien
alkuperään. Ryijyihin on aikanaan haettu inspiraatioita
mallikirjoista ja merkkausliinoista, joita hän esittelee erittäin
perusteellisesti. Jopa rokokoosilkit ja damastikankaiden kukkakuviot
ovat olleet 1700-luvun kutojien malleina. Sihvo tuo myös osuvasti
esille sitä rakkautta, jota ryijyihin on liitetty kun kutojana on
ollut äiti tai vaimo, ja kun kuvioiden symboliikka kertoo joko
suoraan tai epäsuorasti elämän merkittävistä käänteistä.  Esimerkiksi
Aleksis Kivi halusi takaisin äitinsä kutoman ryijyn, kun suunnitteilla
oli huutokauppa Kiven isän kuoltua. 'Katso ettei se rakas ryijy, jonka
keskellä löytyy mamma vainaamme nimi, joudu vieraille', kirjoitti
Aleksis Kivi 26.4.1866 Siuntiosta veljelleen Emanuelille.

Sihvon kirja on tuhti paketti ryijytietoa ja kertoo ryijyihin
liittyvistä henkilöistä ja tapahtumista 1700- ja 1800-luvun Suomessa.
Osittain nämä tekstikohdat tuntuvat luettelomaisilta, mutta
kiinnostanevat varmasti monia lukijoita. Sen sijaan jäin kaipaamaan
Sihvon omaa pohdintaa ja perusteluja valinnoilleen. Teksti on
toteavaa, vaikka onkin erittäin asiantuntevaa ja luottamusta
herättävää. Juuri siksi olisinkin mielelläni lukenut perehtynyttä
kommentointia ja syy-seuraus ajattelua. Sirelius ja Toikka-Karvonen
tekivät sitä sujuvasti ja Svinhufvud erityisen kiinnostavasti.
Sopasen kirja taas tuo ryijykimaraan aivan uudenlaisen näkökulman,
henkilökohtaisen. On riemastuttavaa lukea perusteluja siitä, miksi
jokin ryijy kiinnostaa ja ryijyt yleisesti niin paljon, että niiden
katselemisesta, tutkimisesta ja keräilystä tulee intohimo. Tässä
katsannossa Sihvo häivyttää itsensä kokonaan pois. Samalla jää
väistämättä jotakin viisaan tutkijan elämän mittaisesta
ryijytietämyksestä näkymättömiin.

Kirjan runsas värikuvitus ansaitsee erityismaininnan. Kuvat
selventävät jaottelua ja ilmentävät niitä eroja ja yhtäläisyyksiä,
joita näissä lukuisissa ryijyissä on. Edestä suoraan otettu kuva on
perusteltu, kun halutaan esittää ryijyn kompositio kokonaisuudessaan.
Jokainen, joka on ryijyä joskus käsissään pidellyt tai jopa kutonut,
tietää kuitenkin, että mm. lankojen väri, kiilto ja pehmeys, nukan
pituus ja solmimistapa sisältävät sitä kutojan kosketusaistia ja
ajattelua, joka lataa ryijyyn ominaisuuksia, joita vain tekstiilillä
voi olla. Siksi edes muutama lähikuva olisi tuonut ryijyt
(kirjaimellisestikin) lähemmäksi lukijaa ja ilmentänyt niiden
kosketeltavuutta ja materiaalista erikoisuutta. Juuri näistä syistä
Sopasen kirjan kuvavalinnat ovat mitä mehevämpiä ja kiinnostavampia.

Voimmekin jäädä miettimään, miten kansallisaarteistamme
tulevaisuudessa pitäisi kirjoittaa. Monipuolinen tutkimus ja
kirjoittelu haarukoi ja valottaa aina eri asioita. Tämän hetken
ryijykirjatarjonnasta valitsisin kuitenkin - kaikki. Vaikka ne
osittain käsittelevät samoja asioita, on niiden esitystapa ja motiivi
erilainen. Svinhufvudin kirjan painottuessa jo tekstiilitaiteilijoiden
suunnittelemiin ryijyihin, täytynee pitää mielessä, että kattava
tutkimus moderneista taideryijyistämme on edelleen tekemättä. Sihvon
ryijykirja on jämäkkä hakuteos tutkijoille, keräilijöille ja ryijyjen
perijöille. Hyvä valinta.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/