[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Kansallisen kertomuksen paluu?

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Huhtanen, Jouni 
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Jussila, Osmo; Hentilä, Seppo; Nevakivi, Jukka: Finlands politiska
historia 1809-2009 (Suomen poliittinen historia 1809-2009 ).
Kääntänyt Ekberg, Henrik . Schildts, 2009. 537 sivua.


Kansallisen kertomuksen paluu?
---------------------------------------------------------

Vaikka Finlands politiska historia 1809-2009 ei juuri sisällä uusia
tulkintoja tai uutta näkökulmaa maamme menneisyyteen, on se hyvä
yleisesitys Suomen poliittisesta historiasta autonomian ja
itsenäisyyden ajalta. Teos on siinä mielessä myös ajankohtainen, että
vuonna 2009 tulee kuluneeksi kaksisataa vuotta siitä, kun Suomesta
tekijöiden mukaan muodostui 'sekä kansakunta että valtio'.
Tutkimuksen varsinainen arvo on sen mahdollisuuksissa lisätä maamme
poliittisten vaiheiden tunnettavuutta sekä kansallisesti että
kansainvälisesti.


Osmo Jussilan, Seppo Hentilän ja Jukka Nevakiven teos Suomen
poliittinen historia 1809-2009 on saavuttanut huomattavan suosion
erikielisinä versioina (ks. käännettyjen laitosten lista arvostelun
lopusta), eikä syyttä: teos on yksi parhaimpia yleisesityksiä Suomen
autonomian ja itsenäisyyden ajan valtiollisesta historiasta.
Julkaisun alkuperäinen, suomenkielinen laitos on ehtinyt kuudenteen
ja sen ruotsinnoskin jo kolmanteen painokseen, mikä on harvinaista
tietokirjalle ja kertoo jotain sen suosiosta. Teoksen suopeaa
vastaanottoa selittänee ainakin osaltaan sen helppolukuisuus.
Aihepiirin laajuudesta ja kohtalaisen pitkästä aikarajauksesta
huolimatta tutkimuksen sisältö on saatu tiivistettyä helposti
lähestyttävään muotoon, reilun viidensadan sivun mittaiseksi
kokonaisuudeksi.

Finlands politiska historia 1809-2009 on sekä teorioiltaan ja
menetelmiltään että tutkimuskohteensa suhteen jokseenkin klassinen
poliittisen historian tutkimus. On vaikea sanoa, missä määrin
tutkimukseen sisältyy varsinaista uutuusarvoa. Julkaisun merkitys
lienee siinä, että tekijät ovat onnistuneet pyrkimyksessään esitellä
Suomen lähimenneisyyden tapahtumat poliittisesti neutraalissa valossa
sitoen maamme menneisyyden samalla laajempaan kansainväliseen
kontekstiin.

Finlands politiska historia 1809-2009 tarkastelee Suomen poliittisia
oloja valtiolliselta ja puoluepoliittiselta kannalta yleisten maan
kehitysmaasuhteisiin, taloudelliseen kasvuun, sisä-, turvallisuus- ja
ulkopolitiikkaan sekä hallintojärjestelmän kehitykseen liittyvien
kysymysten kautta. Tekijöiden mukaan maamme on noussut yhdeksi
sosiaalisesti ja teknisesti korkeimmalle kehittyneistä länsimaista.
Finlands politiska historia 1809-2009 pyrkii vastaamaan kysymykseen,
kuinka tämä kehitys on ollut mahdollista ja mitä se on maamme
poliittisilta toimijoilta vaatinut.

On tietysti selvää, että kyseisen näkökulman valinta johtaa helposti
'voittajien historiaan', marginaalisten ilmiöiden jäämiseen
vähemmälle huomiolle. Finlands politiska historia 1809-2009 täytyy
kuitenkin ymmärtää ennen kaikkea kansantajuiseksi poliittisen
historian yleisesitykseksi, jollaiselle tekijöiden mukaan on ollut
selvä tilaus. Edellinen vastaavanlainen teos oli Viljo Rasilan, Eino
Jutikkalan ja Keijo K. Kulhan vuonna 1976 julkaisema Suomen
poliittinen historia 1905-1975. Muutaman viimevuosikymmenen aikana
uusia arkistolähteitä on kuitenkin avautunut huomattavan paljon ja
aihetta sivuavan tutkimuskirjallisuuden määrä on moninkertaistunut.

Vaikka tekijät pyrkivät ottamaan tämän kehityksen tutkimuksessaan
huomioon, on syytä todeta, että Finlands politiska historia 1809-2009
liikkuu yllättävän perinteisillä linjoilla eikä esitä varsinaisesti
uusia avauksia maamme menneisyydestä sen enempää autonomian kuin
itsenäisyyden ajan osalta. Uusien lähteiden ja erityisesti
aikaisemman tutkimuksen huomiotta jättämisestä tutkimusta ei silti
voi moittia. Teoksen lähdeluettelo sisältää kattavan määrän viime
vuosien merkittävintä kotimaista tutkimusta. Arkistolähteitä ja muita
alkuperäisdokumentteja ei sen sijaan ole käytetty. Osin tästä
sekundaarilähteisiin liittyvästä painotuksesta johtuen lopputulos jää
vääjäämättä hieman katsauksenomaiseksi.

Finlands politiska historia 1809-2009 jakautuu kolmeen osaan.
Ensimmäisessä osassa Osmo Jussila tarkastelee Suomen autonomian ajan
(1809-1917) sisä- ja ulkopolitiikkaa sekä julkishallinnon rakenteiden
muotoutumista. Luvun mielenkiintoista antia ovat huomiot Suomen
kansallisesta heräämisestä ja 'kansallisen' synnystä - aihe, joka
kiehtonee ainakin maamme poliittisten olojen historiallisesta
rakentumisesta kiinnostuneita lukijoita.

Jussila painottaa osuudessaan Porvoon maapäivien ja Haminan rauhan
merkitystä kansakunnan muodostumiselle, Suomen kenraalikuvernementin
erityisasemaa sekä vuoden 1905 suurlakkoa ja sen aiheuttamaa
poliittisen ilmapiirin kiristymistä. Toisaalta tekijä huomauttaa,
että Saksasta ja Ruotsista maahamme kantautuneet
sosiaalireformistiset aatteet - kuten Karl Kautskyn ideologiset
käsitykset luokkataistelusta - eivät saaneet Suomessa huomattavaa
kannatusta. Pikemminkin maata leimasi sosiaalidemokraattinen
ilmapiiri ja varovainen suhtautuminen sekä luokkakysymykseen että
Venäjän tilanteeseen. Vaikka näissä tulkinnoissa ei liene mitään
uutta ja yllättävää, vastaavat ne osaltaan teoksen johdannossa
asetettuun kysymykseen, miten ja miksi Suomen poliittinen kulttuuri
on kehittynyt sellaiseksi kuin on kehittynyt.

Teoksen toisen osan muodostaa professori Seppo Hentilän kirjoittama
tutkimus Suomen niin sanotun 'ensimmäisen tasavallan' ajasta
(1917-1944). Laajasti Saksan ja Suomen poliittisiin suhteisiin sekä
1920-1930 -lukujen ulkopoliittiseen liikehdintään perehtynyt Hentilä
pohdiskelee osuudessaan muun muassa Ahvenanmaan kysymystä, 1920-luvun
vähemmistöparlamentarismia, Lapuanliikkeen poliittisia vaiheita sekä
talvisodan 'ihmettä' - siis varsin perinteisiä ja valistuneelle
lukijalle tuttuja kansallisen historian aiheita.

Suomen historian yhdeksi ikuisuuskysymykseksi näyttää muodostuneen
vuoden 1918 tapahtumien tulkinta. Hentilänkin mielenkiinnon kohteena
on se, tulisiko näistä tapahtumista käyttää nimitystä 'vapaussota'
(Frihetskriget), 'vallankumous' (Revolutionen), 'luokkasota'
(Klasskriget), 'kapina' (Upproret), 'kansalaissota' (Medborgarkriget)
vai 'sisällissota' (Inbördeskriget). Vaikka aihe alkaa olla laajasti
läpikäyty esimerkiksi Historiallisen Aikakauskirjan ja Historisk
Tidskrift för Finlandin sivuilla, ei sitä voi jättää Suomen historian
yleisesityksessä huomiotta. Kaikin puolin voi sanoa, että Finlands
politiska historia 1809-2009 kokoaa yhteen muualla hajallaan olevat
tutkimukselliset kiistakysymykset sekä tutkimustulokset esittäen
niistä tiiviin yhteenvedon. Tämä yleisluontoisuus ei tietenkään
heikennä teoksen arvoa, etenkin kun huomioidaan julkaisun luonne
suurelle yleisölle suunnattuna tietokirjana.

Kolmannessa ja viimeisessä osassa Jukka Nevakivi pohtii
viimeaikaisinta historiaa, maamme sosiaali- ja talouspolitiikan
tapahtumia sekä kansainvälisen yhteistyön juonteita vuodesta 1944
tähän päivään saakka. Lieneekö syy tarkasteltavan aikakauden
uutuudessa, mutta Nevakiven osuus on muita enemmän raportinomainen
selostus kuin kriittinen tulkinta historian tapahtumista.

Lähdekritiikin teorioissa on useaan otteeseen esitetty, että
historiantutkimuksen tuloksiin vaikuttavat merkittävästi tutkittavana
olevaa aikakautta kuvaavien lähteiden ikä ja status. Tiettyä aihetta
koskevilla eri-ikäisillä lähteillä on erilainen relevanssi
tutkimuksen aineistossa. Tässä itsestäänselvyydessä ei tietenkään ole
mitään ihmeteltävää. Sen sijaan voi kysyä, kuinka perusteellista ja
syvällekäyvää tulkintaa syntyy silloin, kun tutkimusaineisto ei vielä
sisällä juuri arkistolähteitä tai esimerkiksi poliittisia muistelmia,
vaan perustuu lähinnä päivänpoliittiseen sanomalehtikirjoitteluun ja
muuhun aikalaiskeskusteluun. Perinteisesti ongelmaa on lähestytty
kysymällä, onko historiantutkimuksen tarpeellista tai edes
mahdollista nostaa esiin yhteiskuntatieteille tyypillisiä näkökulmia
vai pitäisikö sen tyytyä etsimään ihmisen käyttäytymistä selittäviä
merkkejä, jatkumoita ja murroksia vain menneisyyden tapahtumista.

Yhtä kaikki, kun huomioidaan Finlands politiska historia 1809-2009
-teoksen pyrkimys maamme poliittisen menneisyyden ja sen myötä
nykypäivän ymmärtämiseen, on Nevakiven osuus perusteltu ja
paikallaan. Kokonaisuutena teos etenee johdonmukaisesti - jos kohta
myös paikoin idealistisen ristiriidattomasti - fennomanian ja
fennofilian ajoista suurlakon, sotien, noottikriisin, yöpakkasten ja
Kekkosen valtakauden kautta maamme EU-jäsenyyteen ja viimeaikaisiin
NATO-keskusteluihin saakka. Voi ajatella, että tekijät ja kustantaja
ovat pyrkineet luomaan poliittisesti korrektin, selkeän ja
helppolukuisen tietokirjan erityisesti ulkomaalaisia lukijoita
varten.

Ei voi kieltää, että Finlands politiska historia 1809-2009 ei olisi
asiantuntevaa työtä, vankkaa professionaalista tutkimusta. Jos sitä
jostain voi arvostella, niin siitä, että se perustuu yleisten ja
paljon tutkittujen valtiollisten ja puoluepoliittisten tapahtumien
tarkasteluun. Teos ei sisällä uudenlaisia 'alapoliittisia',
'identiteettipoliittisia' tai muita vastaavia historiantulkintoja. Se
ei kyseenalaista tai murra perinteisen historiankirjoituksen
näkökulmia tai henkilögalleriaa, vaan pikemminkin päinvastoin,
korostaa - joko tarkoituksella tai tarkoituksettomasti - kansallista
suurta kertomusta, valtiollisten ja julkisoikeudellisten muotojen
nousua autonomian ajasta itsenäisyyden ajan viime vuosiin saakka.
Kansalliset suurmiehet ja keskeiset kulttuurielämän edustajat
nostetaan teoksessa näkyvästi esiin ja heidän asemaansa vahvistetaan
entisestään.

Tässä arvioitavana olevaa teoksen ruotsinnosta on kritisoitava ennen
kaikkea siitä, ettei kustantaja ole katsonut aiheelliseksi lisätä
editioon minkäänlaista kuvitusta eikä varsinkaan historiallisia
karttoja. Jokaisessa muussa käsiini saamassa teoksen laitoksessa
(englannin-, saksan-, espanjan-, puolan-, venäjän- ja
ukrainankielisessä) kuvituksen ja karttojen havainnollisuuden suhteen
on nähty selvästi vaivaa. Useammasta painoksesta löytyy Suomen rajojen
historiallista muutosta kuvaava karttasarja sekä ainakin talvisodan,
jatkosodan ja Lapin sodan vaiheita kuvaavat kartat. Lisäksi
espanjankielisen laitoksen loppuun on liitetty kansakuntamme
historiallisia vaiheita selventävä kuvaliite. Toisinaan kuva kertoo
enemmän kuin tuhat sanaa - myös historiantutkijalle. Tällaiset
lukemista havainnollistavat ja tukevat visualisoinnit puuttuvat
teoksen ruotsinkielisestä versiosta kuitenkin kokonaan.

Finlands politiska historia 1809-2009 on selkeästi koostettu
läpileikkaus Suomen poliittisesta historiasta ja soveltuu sellaisena
ennen kaikkea yliopistolliseksi perusoppikirjaksi sekä tietolähteeksi
historianopettajille, tiedotusvälineissä työskenteleville ja kaikille
historiasta kiinnostuneille. Teos täyttää paikkansa poliittisen
historian käsikirjana tai hakuteoksena. Lisäksi sen lopusta löytyvä
liiteosio voi tarjota apua tutkimustaan oikolukeville tai poliittisen
historian yksityiskohdista kiinnostuneille henkilöille tarjoilemalla
päivitettyä taulukkomuotoista tietoa muun muassa tasavallan
presidenteistä sekä valtioneuvoston ja eduskunnan kokoonpanoista.


Suomen poliittinen historia 1809-2009. WSOY: Helsinki 2009 (1. painos
1995).
Bid velikovo knjazivstva do sutsacnoi derzavi - Polititsna istorija
Finlandii bid 1809 roku. Unicer: Kiev 2002 (ukrainankielinen laitos).
Fenlan zhengzhishi (1809-1995). Weihua 2001 (kiinankielinen laitos).
Finlandia. Historia política (1809-1999). Espasa: Madrid 1999.
Finlands politiska historia 1809-2009. Schildts förlag: Helsingfors
2009.
>From Grand Duchy to a Modern State. Political History of Finland,
since 1809. Hurst & Company: London 1999.
Histoire politique de la Finlande XIXe-XXe siècle. Fayard: Paris
1999.
Histora polityczna Finlandii 1809-1999. Universitas: Krakow 2001.
Polititseskaja istorija Finljandii 1809-1995. Ves Mir: Moskva 1998.
Storia politica della Finlandia 1809-2003. Guerini e Associati:
Milano 2004.
Vom Großfürstentum zur Europäischen Union. Politische Geschichte
Finnlands seit 1809. Berlin Verlag Arno Spitz GmbH: Berlin 1999.




---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/