[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Yksipuolisen mieskuvaston horjuttajat

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Anne Logrén  FL, Joensuun yliopisto
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Kivirinta, Marja-Terttu; Rossi, Leena-Maija: Luontoa ja luonnotonta -
(Un)naturally. Miestaidetta uusin silmin . Like Kustannus Oy, 2009. 96
sivua.


Yksipuolisen mieskuvaston horjuttajat
---------------------------------------------------------

Kysymystä, onko maailma miesten silmin erilainen, pohtivat
kulttuuritoimittajana pitkään työskennellyt Marja-Terttu Kivirinta ja
mm. visuaaliseen nykykulttuuriin perehtynyt tutkija Leena-Maija Rossi.

 


Näyttelyjulkaisu Luontoa ja luonnotonta - (Un)naturally. Miestaidetta
uusin silmin liittyy tiiviisti keväällä 2009 Kiasmassa avattuun
Luontoa ja luonnotonta -taidenäyttelyyn, jonka kuraattoreina käsillä
olevan teoksen kirjoittajat, FM Marja-Terttu Kivirinta ja FT
Leena-Maija Rossi, toimivat. Julkaisun johdantona on näyttelyä
koskevat Kiasman johtajan Berndt Arellin alkusanat ja Rossin
artikkeli näyttely(julkaisu)n tematiikasta. Varsinainen käsittelyosa
koostuu niin Rossin kuin Kivirinnan kirjoittamasta kahdeksasta
luvusta eli näyttelyyn valittujen miestaiteilijoiden esittelyistä
englanninkielisine tiivistelmineen.

Leena-Maija Rossi pohjustaa näyttelyn tematiikkaa hahmottelemalla
yleiskuvaa erilaisista mieskäsityksistä eri vaiheineen. Hän valottaa
myös käynnissä olevaa keskustelua maskuliinisuuskäsitteestä
miestutkimuksen ja feministisen tutkimuksen piirissä. Kuten Rossi
huomauttaa, eri aikoina muotoutuneet mieskäsitykset variaatioineen
elävät yhä rinnatusten. Ensimmäisessä vaiheessa mies näyttäytyi
itsestään selvänä ihmisyyden mittana ja normina. Toinen vaihe
perustui miehen ja naisen välisen sukupuolieron keskeisyyteen ja sen
selitysvoimaan. Kolmannessa ja samalla nykytilannetta erityisesti
sukupuolta problematisoivan tutkimuksen piirissä kuvaavassa vaiheessa
sukupuolten välistä vastakkainasettelua on purettu. Samalla on
herkistytty havaitsemaan hienovaraisemmin niin sukupuolten välisiä
samankaltaisuuksia kuin sukupuolten sisäisiä erojakin. Juuri näihin
ideoihin ja keskusteluihin kytkeytyvät myös näyttely(julkaisuu)n
valittujen taiteilijoiden käsittelemät teemat. Rossi toteaa näyttelyn
perustelevan itsensä mieheyttä ja mieskäsityksiä purkavana
kokonaisuutena. Pyrkimyksenä on siis tehdä näkyväksi tapoja, joilla
taiteen kentällä on tartuttu maskuliinisuuden ja miesten tiiviin
kytköksen avaamiseksi ja toisin jäsentämiseksi.

Normatiivista miesihannetta ja -mallia kyseenalaistavia
toisintekijöitä edustaa joukko (etelä)suomalaisella taiteen kentällä
vaikuttavia nimekkäitä miestaiteilijoita, kuten Jan-Erik Andersson,
Jouni Kujansuu tai Wiggo Wallensköld. Näyttelyjulkaisun valossa
valtavirtaista miespuhetta vastakarvaan asettuminen merkitsee muun
muassa miesten ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvien
oletusten, odotusten ja stereotypioiden purkamista. Lisäksi
naisellisina pidetyt käsityöt ja arjen kuvasto näyttäytyvät varsin
keskeisinä. Sen sijaan isyyteen liittyvät kysymykset eivät näytä
kaivanneen uudelleentyöstämistä.

Näyttelyjulkaisu antaa hyvän yleiskuvan kunkin taiteilijan
käsittelemistä aiheista ja toimintatavoista. Kiitoksen arvoista
julkaisussa on esittelyjen rinnakkaisteksteiksi asetetut kunkin
taiteilijan omat tiivismuotoiset kuvaukset itsestään ja
toiminnastaan. Näin kirjoittajien asiantunteviin ja omakohtaisuutta
kaihtamattomiin tulkintoihin perustuvat 'taiteilijakuvat' saavat
perusteltua lisävaloa tekijöiden itsensä suunnalta lisäten osaltaan
julkaisun moniäänisyyttä. Hieman lisätietoa olisin sen sijaan
kaivannut siitä, kuinka kuraattorit ovat päätyneet juuri näihin
taiteilijoihin monien muiden mieheyttä, maskuliinisuutta,
ruumiillisuutta ja sukupuolta käsittelevien taiteilijoiden joukosta.
Myös lyhyt maininta varhaisemmista aihepiirin parissa operoineista
taiteilijoista herättelisi lukijaa sijoittamaan valitut taiteilijat
laajempaan ajalliseen perspektiiviinsä.

Näyttelyjulkaisua voi mainiosti lukea tutustumatta varsinaiseen
näyttelyyn, vaikka sen antia varmasti syventäisikin omakohtainen
perehtyminen teoskokonaisuuteen. Rossin artikkeli on oiva johdanto
niin sukupuolen ja erityisesti maskuliinisuuden eri ulottuvuuksien
pariin kuin niihin liittyvien kuvastojen ja puhetapojen esittelyyn
nykymediassa. Taiteilijaesittelyt puolestaan houkuttelevat seuraamaan
taiteilijoiden tuotannon jatkoa tarkemmin. Lisäksi ne kannustavat
pohtimaan sukupuolen toisintekemisen ulottuvuuksia ja merkitystä
laajemminkin kuin taiteen kentän sisäisenä kysymyksenä. Kaiken
kaikkiaan Luontoa ja luonnotonta - (Un)naturally perustelee hyvin
miesten itsensä tuottaman yksipuolista mieskuvaa purkavan taiteen
merkityksen.

 



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/