[H-verkko] Arvosteltavaksi: Teoksen kevään 2009 kirjoja

[Tapio Onnela]

Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi  
Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X)

Jos haluat saada kirjasta arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia  
osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com>, jossa ilmoitat kirjan  
nimen ja kustantajan sekä aina myös postiosoitteesi (maaposti!).  
Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan.  
Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen  
kirjan.

HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat  
vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, jos et  
saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale  
Agricolan toimitukseen jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen  
arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista lisäksi muussakin  
julkaisussa ja muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös  
Agricolassa.

Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen  
Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/ josta se  
lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja julkaisee  
arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut-listan  
tilaajille sähköpostina. Arvostelu tallentuu "Agricolan kirja- 
arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/nyt/arvos/.

HUOMAA MUUTTUNUT SÄHKÖPOSTIOSOITE!

***
Teoksen kevään 2009 kirjoja

Mika Kajava, Sari Kivistö, H. K. Riikonen, Erja Salmenkivi, Raija  
Sarasti-Wilenius
Kulttuuri antiikin maailmassa
Kulttuuri antiikin maailmassa on kattava ja yleistajuinen esitys  
länsimaisen kulttuurin kehdosta antiikin Kreikassa ja Roomassa.  
Suomen parhaiden asiantuntijoiden kirjoitukset antiikin historiasta,  
myyteistä, sivistyksestä ja jokapäiväisen elämän ulottuvuuksista  
valaisevat yhteistä perintöämme. Antiikin ajan ja nykypäivän  
välisistä yhteyksistä kirjaan ovat kirjoittaneet varsinaisen  
tekijäryhmän lisäksi Jaakko Hämeen-Anttila, Jorma Kaimio, Juha  
Sihvola, Leena Pietilä-Castrén sekä Paavo Castrén.

Kulttuuri antiikin maailmassa on luotu aikaa kestäväksi  
tietolähteeksi. Teoksessa on huomioitu viimeisten vuosikymmenten  
mittaan tapahtunut tiedon määrän merkittävä kasvu ja historiallisten  
tulkintojen kehitys.

Teos soveltuu oivallisesti tutkijoille, opettajille ja  
opiskelijoille, mutta ennen kaikkea se on suunnattu kenelle tahansa,  
joka kaipaa tietoa antiikin maailmasta. Se on oiva katsantokannan  
avartaja vaikkapa intohimoiselle teatterinharrastajalle, ja sen  
runsas sisältö tarjoaa uusia näkökulmia niinkin arkisiin ja  
populaareihin elämänalueisiin kuin turismi, urheilu tai kauneus.

Yli 600-sivuinen temaattisesti jaoteltu kirja sisältää kattavat,  
lukijaa palvelevat hakemistot. Kokonaisuus on havainnollisesti  
kuvitettu tietopaketti, jonka voi mainiosti lukea vaikka kannesta  
kanteen, mutta joka toimii erinomaisesti myös hakuteoksena. Kirja on  
laadittu sisarteokseksi vuonna 2007 julkaistulle Kirjallisuus  
antiikin maailmassa -kirjalle, joka sai Klassillis-filologisen  
yhdistyksen myöntämän Vuoden Klassikko -palkinnon.
****
Erkki Vettenniemi
Piikit ja pillerit
Urheilussa kiellettyjä aineita ja menetelmiä kutsutaan dopingiksi.  
Koukeroisia kieltolistoja on julkaistu 1960-luvulta asti, mutta  
urheilijoiden hyväksyntää ne eivät ole ikinä saaneet. Syy siihen on  
ilmeinen: virkistysliikuntaa suosivien dopingsääntöjen noudattaminen  
tekisi kilpaurheilun mahdottomaksi.

Kirjassaan Piikit ja pillerit Erkki Vettenniemi lähestyy  
dopingaihetta urheilijoiden näkökulmasta. Urheilijan ainoa tehtävä on  
fyysisen suorituskykynsä kehittäminen, mitä hanketta Suomessa tukee  
valtiovaltakin. Samaan aikaan valtio rahoittaa virtsatestejä, joilla  
tuloskuntoa pyritään hillitsemään ja joihin urheilijat pakkotoimin  
alistetaan.

Vettenniemen mukaan taistelu dopingia vastaan on 2000-luvun  
urheilullista fundamentalismia. Harhautuneen idealismin nimissä  
lietsottu hysteria estää keskustelun virtsakontrollin mielekkyydestä.  
Jos tällä alalla toimisi työpaikkademokratia, urheilijat olisivat jo  
koonneet rivinsä ja tehneet lopun antidopingiksi kutsutusta  
hullutuksesta.

****
Maarit Halmesarka, Olli Löytty, Mikko Rimminen (toim.)
Mikä ihmeen uussuomalainen?
Mikä ihmeen uussuomalainen? -novelliantologia kokoaa yhteen Teoksen  
ja Euroopan kulttuurienvälisen vuoropuhelun teemavuoden 2008  
kansallisen toimikunnan järjestämän kilpailun huiput.
Osana teemavuoden ohjelmaa järjestettiin novellikilpailu  
kirjoittajille, jotka elävät monien kulttuurien vaikutuspiirissä.  
Kilpailulla etsittiin erityisesti maahanmuuttajataustaisia  
kirjoittajia, ja sen tuloksena syntynyt antologia todistaa, että  
kilpailu onnistui erinomaisesti tavoitteissaan.
Novelleissa katsotaan taitavasti ja omalaatuisesti toista kulttuuria  
osana itseä, nauretaan ja vihataan, iloitaan kerronnasta ja kielestä.

****
Anna-Lena Laurén
Hulluja nuo venäläiset
”Hulluja nuo venäläiset” kertoo hauskasti, tunteikkaasti ja lämmöllä  
elämästä nyky-Venäjällä. Omiin kokemuksiinsa nojaten ja  
tarkkanäköisen toimittajan ammattitaidolla Anna-Lena Laurén piirtää  
lukijoille uudenlaisen, ehyen kuvan naapuristamme. Suomessahan on  
viime vuosiin asti totuttu puhumaan Venäjästä ennen kaikkea varovasti  
ja kunnioittavaan, usein jopa mahdollisia ”seurauksia” pelkäävään  
sävyyn.

Teos sisältää kertomuksia Moskvajoen rantamilta ja muualta Venäjältä,  
täynnä asioihin perehtyneen kansalaisen ihmetystä, ärtymystä,  
suoranaista vihaakin. Laurén edustaa sitä nuorta sukupolvea, joka  
osaa ja uskaltaa puhua suurvallasta avoimesti ja uusia  
mielenkiintoisia näkökulmia avaten, ilman sotien ja sen jälkeisten  
vuosikymmenten hämärtävää savuverhoa. Hänen vilpittömyytensä,  
terävänäköisyytensä ja suoruutensa avaavat ennakkoluulottoman tavan  
tarkastella venäläisiä ja venäläisyyttä. Hän ei yritäkään kätkeä  
seikkoja, jotka meidän silmissämme vaikuttavat ajoittain  
perustellustikin ristiriitaisilta, mutta onnistuu aina myös  
osoittamaan, miksi myös ne ovat osa Venäjän suuruutta sekä  
historiallisesti että nykyajassa.
”Hulluja nuo venäläiset” on ajatuksia herättävä teos jokaiselle, joka  
haluaa viisautta hyväksyä se mitä ei voi muuttaa. Se auttaa meitä  
paremmin ymmärtämään venäläistä mentaliteettia, tunteita, tapoja ja  
elämänmenoa – ja sitä kautta myös omaamme.

****
Arto Kivimäki
Sankarien aika
Värikkäästi nykykielellä kirjoitetussa Antiikin taruja lapsille - 
sarjassa kerrotaan kreikkalais-roomalaisen antiikin tärkeimmät myytit  
aikojen alusta Troijan sotaan.

Sarjan keväällä 2008 ilmestynyt ensimmäinen osa Aikojen alussa  
koostui Kreikan ja Rooman jumaltaruista, maailman ja jumalien  
synnystä kertovista tarinoista. Sankarien aika keskittyy  
kreikkalaisen mytologian kuolevaisiin urhoihin, jotka seikkailevat  
jumalien haastaessa ja auttaessa heitä matkoillaan. Keskiössä on  
puolijumala Dionysos, kultakutrinen vaalea nuorukainen, joka saa  
ihmiset hullaantumaan ja tanssimaan hurmoksessa.

Aikojen alussa loppui tarinaan Zeuksen ryöstämästä Europe-neidosta.  
Nyt Europen veli, Kadmos, lähtee jäljittämään siskoaan. Kadmos  
perustaa jumalten ohjeistuksella Teeban kaupungin, jonka tarupiiriin  
kuuluu muun muassa kuningas Oidipuksen tarina.

Arto Kivimäki on ansaittua suitsutusta saaneella tyylitajullaan ja  
asiantuntemuksellaan puhaltanut hengen antiikin oikullisiin jumaliin,  
inhimillisiin sankareihin ja mielikuvituksellisiin taruolentoihin.  
Vanhoihin kreikkalais-roomalaisiin lähteisiin perustuva Sankarien  
aika on elävää ja vauhdikasta jännitysnäytelmää alusta loppuun.

****
Anna-Lisa Sahlström
Viimeinen ruhtinas
Viimeinen ruhtinas on kirja Edvard Gyllingistä, suomalaisesta, joka  
kohosi korkealle Neuvostoliiton hierarkiassa. Samalla se on osa  
Suomen historiaa, palanen veristä kertomusta maamme itsenäisyyden  
alkuvaiheista.
Gylling oli yksi viimeisistä ”kapinajohtajista”, jotka jättivät  
Suomen vuonna 1918 punaisten kärsittyä tappion kansalaissodassa.  
1920- ja 1930-luvuilla hänen vastuullaan oli Karjalan  
neuvostotasavallan rakentaminen.
Gylling oli pidetty johtaja: hän ei koskaan arastellut etsiytyä  
kansan keskuuteen. Mutta kuten monet muutkin johtajat Stalinin  
Neuvostoliitossa, hän joutui terrorin uhriksi, mikä koitui lopulta  
hänen kuolemakseen.
Gylling oli paljon muutakin kuin poliitikko: paitsi etevä tiedemies  
ja kulttuurin rakastaja, hän oli myös hellä aviomies ja isä.  
Kouluvuosinaan hän oli Otto Wille Kuusisen luokkatoveri.  
Opiskellessaan Berliinissä hän kirjoitti kauniita rakkauskirjeitä  
mielitietylleen, Fanny Achrénille, josta tuli hänen vaimonsa.  
Kirjeitä Fannylle kertyi ajan mittaan paljon, niin punaisten riveistä  
kuin Tukholmastakin, missä Gylling vietti vuodet 1918–1920  
poliittisena pakolaisena erossa perheestään.

Anna-Lisa Sahlströmin kirja on ensimmäinen elämäkerta Edvard  
Gyllingistä. Se on jännittävä, eloisa ja traaginen – aivan kuten  
kohdehenkilönsä elämäkin.

Viimeinen ruhtinas ilmestyy Teos & Söderströms -sarjassa samaan  
aikaan kuin alkuteos Den sista fursten – en berättelse om Edvard  
Gylling (Söderströms).

***
Ammattina vankikarkuri
Jan Jalutsi
Ammattina vankikarkuri
31. toukokuuta vuonna 1977, heti suvivirren vaiettua  
yhdeksäsluokkalainen Jan Stefan sai vieraita juhlasaliin: kaksi  
konstaapelia talutti pojan mustaanmaijaan. Otettiin pitkän taipaleen  
alkuaskeleet.
Ensimmäisen vankilatuomionsa Jan Jalutsi, aiemmalta nimeltään Jan  
Stefan Moilanen, sai 24-vuotiaana, ja sulki rautaoven lopullisesti  
vasta 40-vuotispäivänsä kynnyksellä. Hän tutustui käytännössä  
jokaiseen suomalaiseen vankilaan ja lukuisiin ruotsalaisiin – ja  
karkasi melkein kaikista. Media nimesi hänet Pohjoismaiden  
tunnetuimmaksi vankikarkuriksi ja vaarallisimmaksi mieheksi.  
Pahoinpitelyihin saati henkirikoksiin hän ei kuitenkaan koskaan  
syyllistynyt.

Ammattina vankikarkuri on kertomus älykkään ja vilkkaan lapsen  
epäonnisesta tiestä kalterikuninkaaksi. Omaelämäkerta avaa näkymän  
piikkilanka-aidan ja tiilenpäiden eristämään todellisuuteen nyky- 
Suomessa. Elämään, jonka musertavassa eristyneisyydessä paon  
suunnittelu tarjoaa haasteen ja selviytymiskeinon luhistumista vastaan.

Huikeat tarinat lakanoista punotuista köysistä ja  
laverinpohjalaudoista kyhätyistä tikkaista ovat kuin vanhoista  
filmeistä, mutta kovin iloista ei vankikarkurin elämä ollut. Vapauden  
huuma muuttui nopeasti ulkopuolisuudeksi, kun sinistä valoa vilkkuvat  
autot ja ohimolle painettu reikärauta tukkivat tien normaalielämään.

***