[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Metsäammattilaisukupolvet ja metsätyön rakennemurrokset

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Jaana Laine  VTT, Helsingin yliopisto, yhteiskuntahistorian laitos
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Tervo, Katja: Metsän hiljaiset ? Metsätyön rakennemurrosten kolme
sukupolvea. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2008. 274 sivua.


Metsäammattilaisukupolvet ja metsätyön rakennemurrokset
---------------------------------------------------------

Millaisena metsäammattilaiset ovat kokeneet työnsä ja työympäristönsä
suomalaisen yhteiskunnan ja metsätalouden murrosten myötä? Miten
metsätalouden sosiaalinen kestävyys on metsätyössä toteutunut? Katja
Tervo käsittelee metsätyön muutosta ja eri ammattilaisukupolvien
kokemuksia yhteiskuntapolitiikan alaan kuuluvassa väitöskirjassaan
Metsän hiljaiset. Kirjan keskeisenä lähdeaineistona oli laaja
haastatteluaineisto, jonka analyysin teoreettista taustaa Tervo
selittää kiitettävästi.


Metsätyön rakennemurrosta käsittelevän tutkimuksen pääkysymys on:
'Kuinka metsätalouden sosiaalinen kestävyys toteutuu metsätyössä, kun
sitä tarkastellaan tapahtuneiden rakennemurrosten ja
metsäammattilaissukupolvien omien kokemusta kautta kuvattuna?'
Tarkentavat alakysymykset liittyivät siihen, miten eri
metsätyöntekijät ovat muutokset kokeneet ja kuinka he ovat niistä
selvinneet. Lisäksi Tervo tarkastelee, millainen merkitys metsällä on
ollut metsätyöntekijöiden elämässä ja miten se on muuttunut.

Väitöskirjan kysymyksenasettelu on haastava. Vastauksia
tutkimuskysymyksiinsä Tervo etsii vuonna 1999-2002 tehdyistä
metsäammattilaisten haastatteluista. Haastattelut koottiin
Metsähistorian Seuran, Helsingin yliopiston Kulttuurien tutkimuksen
laitoksen kansatieteen oppiaineen, Suomen Metsämuseo Luston ja
Metsämiesten Säätiön yhteishankkeessa. Laajasta, noin 1000
haastattelun joukosta, Tervo otti tutkimukseen mukaan 50 Lieksan
ympäristössä asuneen metsäammattilaisen haastattelut. Näitä
täydennettiin neljällä Tervon tekemällä haastattelulla, jotka toivat
esiin saman perheen eri sukupolvien kokemuksia metsätyöstä ja sen
muutoksesta. Katja Tervo hyödynsi haastatteluaineiston analyysissa
ATLAS/ti-ohjelmaa, jonka käyttöä hän myös selittää kirjassaan
kiitettävästi.

Haastatteluaineiston käyttö muutosten selittämisessä sisältää omat
ongelmansa. Tervon käyttämän haastatteluaineiston kohdalla on syytä
kysyä, keiden näkemyksiä ja kokemuksia metsätyön murroksista
haastattelut ja niihin perustuva analyysi edustavat. Tervo toteaakin,
että haastatteluaineisto kertoo metsäalalle jääneiden selviytyjien
tarinan. Aineistosta puuttuvat niiden henkilöiden kokemukset, jotka
poistuivat metsäalan töistä metsätalouden murrosten seurauksena.
Heihin metsätalouden sosiaalinen kestävyys tai sen kestämättömyys
kolahti rajuimmin.

Eri metsäammattilaisryhmistä Tervo keskittyy metsätyöntekijöiden eli
metsureiden lisäksi metsäkoneenkuljettajien ja metsäkoneyrittäjien
työn muutoksen selittämiseen. Harmittavasti metsäalan
ammattirakenteen ja hierarkian epäselvä käsittely vaikeuttaa tekstin
ymmärtämistä. Lukijan on vaikea hahmottaa, minkä ammattiryhmän
jäsenestä kulloinkin puhutaan. Metsätoimihenkilöiden ja
metsänhoitajien kokemusten kuvaus jää metsureiden,
metsäkoneenkuljettajien ja metsäkoneyrittäjien jalkoihin. Esityksen
haparoivasta otteesta huolimatta tutkimuksen kokonaisteema liittyi
kaikkiin metsäammattilaisiin. Tutkimuksessa käytetyistä
haastatteluista työnjohtoon sijoittuivat noin 40 %,
metsätyöntekijöihin hieman yli 20 % ja metsäkoneenkuljettajiin ja
-koneyrittäjiin hieman alle 20 %. Loput haastatellut edustivat muita
työntekijäryhmiä, kuten toimistotyöntekijöitä ja kämppäemäntiä. Eri
ammattiryhmien näkyvyyttä olisi edistänyt, mikäli tekstin yhteydessä
olleisiin haastattelusignumeihin olisi merkitty syntymävuoden lisäksi
haastatellun edustama metsäammattiryhmä.

Harmittavasti lähdeluettelosta puuttuu käytettyjen haastatteluiden
yksilöinti. Tutkimuksen vertailtavuutta muihin samaa
haastatteluaineistoa käyttäviin tutkimuksiin olisi helpottanut, jos
kirjan lopussa olisi lueteltu käytettyjen haastatteluiden signumit.
Kyseiseen Metsäammattilaiset metsätalouden murroksessa
-haastatteluaineistoon on tällä hetkellä myönnetty yli 30
tutkimuslupaa.

Tervon väitöskirjan yksi hallitsevin teoreettinen lähtökohta on
kokemuksellisten sukupolvien ymmärtäminen. Tervo löytää
metsäammattilaisten haastatteluista kolme kokemuksellista sukupolvea:
1) varhainen metsätyösukupolvi (syntymävuosi 1910->), 2) metsätyön
koneellistumisen kokenut sukupolvi (syntymävuosi 1930->) ja 3)
metsätyön tietoteknologian murroksen kokenut sukupolvi (syntymävuosi
1950->).

Kokemuksellisista sukupolvista ensimmäistä leimaa raskas metsätyö
ilman koneiden merkittävää apua. He elivät maatalousyhteiskunnassa ja
osallistuivat työllään kansallisen hyvinvoinnin rakentamiseen. Työ
muodostui elämän keskeiseksi tehtäväksi, jolla turvattiin perheen
toimeentulo.

Toisen kokemuksellisen sukupolven aktiivinen työelämä asettuu
metsätyön nopean ja rajun teknologisen koneellistuminen aikaan.
Ympäröivä yhteiskunta teollistuu ja maaseudun merkitys
kokonaistaloudessa supistuu. Metsäammattilaiset ovat osaltaan
luomassa hyvinvointivaltiota, missä metsän taloudelliset arvot
korostuvat.

Kolmannen ryhmän muodostanut sukupolvi kohtasi tietoteknologian
kehityksen lisäksi uuden voiman, joka rajusti ja nopeasti haastoi
metsäammattilaisten asiantuntijuuden. Sukupolven kokemuksiin
liittyvät luonnonsuojelun lisäksi metsän ekologisen ja sosiaalisen
arvon nousu taloudellisten arvojen rinnalle ja osittain jopa ohitse.
Metsäammattilaisten metsään suuntautuva katse havaitsee tai ohjataan
havaitsemaan metsän moniarvoisuus.

Metsätyön sosiaalisen kestävyyden tarkastelussa Tervo toteaa
erityisesti metsäkoneyrittäjien ja -koneenkuljettajien työssä
työhyvinvointiin liittyviä epäkohtia. Koneellista puunkorjuuta
tekevien työpäivät ovat usein pitkiä ja urakkaluonteista työtä
tehdään yksin. Metsäteollisuuden kanssa sopimuksia tekevät
metsäkoneyrittäjät kokevat asemansa neuvottelutilanteissa heikoksi ja
joutuvat sopeuttamaan oman yritystoimintansa metsäteollisuuden
asettamien ehtojen varaan. Tässä mielessä metsäkoneyrittäjien asema
muistuttaa hämmästyttävän läheisesti metsätyöntekijöiden
neuvotteluasemaa vielä 1950-luvulla. Tuolloin metsätyömiehet
muodostivat sekalaisen ja heikosti järjestäytyneen ammattiryhmän,
jonka työehdot ja palkat metsäteollisuus pitkälti saneli.

Kokonaisuudessaan Tervon kirja on hyvin ja lukijan kannalta
miellyttävästi kirjoitettu. Kirjan rakenteessa huomio kiinnittyy
siihen, että noin puolet kirjan laajuudesta käytetään
tutkimuskysymysten, lähestymistapojen, teorioiden ja aineistojen
esittelyyn. Mikäli kirjan otsikon 'Metsän hiljaiset' perusteella on
aloittanut lukemisen tavoitteenaan saada selvyys metsätyön
rakennemurroksesta, täytyy sitkeästi jatkaa lukemista laajan
alkujakson ylitse. Toinen asia sitten on, keitä näillä metsän
hiljaisilla tarkoitetaan? Kaikkia metsäammattilaisia vai jotain
kokemuksellista metsäammattilaissukupolvea erityisesti?

Tervon väitöskirjan ehdoton vahvuus on käytettyjen teoreettisten
lähestymistapojen selkeä ja havainnollinen esittäminen. Kirja on
innoittava lukukokemus niille, jotka haluavat lukea hyvän tutkimuksen
kokemuksellisten sukupolvien tai elämänkertatutkimuksen soveltamisesta
haastatteluaineistojen analyysiin.



---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa Agricola-verkossa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/
Kommentoi arvostelua Agricolan keskustelufoorumilla osoitteessa
http://agricola.utu.fi/keskustelu/