<html>

<head>

<meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=Windows-1252">

<style type="text/css" style="display:none;"><!-- P {margin-top:0;margin-bottom:0;} --></style>

</head>

<body dir="ltr">

<div id="divtagdefaultwrapper" dir="ltr" style="font-size:12pt; color:rgb(0,0,0); font-family:Calibri,Helvetica,sans-serif,"EmojiFont","Apple Color Emoji","Segoe UI Emoji",NotoColorEmoji,"Segoe UI Symbol","Android Emoji",EmojiSymbols">

Agricola - Suomen humanistiverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X). Jos haluat arvostelukappaleen lähetä sähköpostia osoitteeseen: <<a href="https://lists.utu.fi/mailman/listinfo/h-verkko" class="OWAAutoLink">agricolan.arvostelut

 at gmail.com</a>> ilmoita kirjan nimi ja kustantaja sekä oma postiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen kirjan.<br>

***<br>

<br>

<span style="font-family:Helvetica,Arial,sans-serif; font-size:18pt">Maanpuolustuskorkeakoulu</span><br>

<br>

<b>Arktisen alueen geopolitiikka 2000-luvulla</b><br>

<p>Ossi Kettunen</p>

<p><br>

</p>

Globaalit suurvaltojen väliset jännitteet ja tapahtumat ovat vahvasti kytkeytyneitä arktisen alueen geopoliittiseen kehykseen. Varsinkin viime aikoina Itä-Euroopan ja Itämeren piirissä ilmenneet jännitteet heijastuvat alueelle hidastaen sen taloudellista kehittämistä

 sekä Koillis- ja Luoteisväylien käyttöönottoa. Kansainvälistä yhteistoimintaa edellyttävät sää- ja jäätilanneinformaation jakaminen sekä meriliikenteen turvallisuus ovat edelleen vaikeasti voitettavia ongelmia.<br>

<span style="font-family:Helvetica,Arial,sans-serif"></span><br>

<b>Suomalaiset sota-alukset 1918-1927</b><br>

<p>Juha Joutsi</p>

<p><br>

</p>

Itsenäisen Suomen laivaston ensimmäisen vuosikymmenen aikana sen käytössä oli muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta yksinomaan venäläisten vuonna 1918 Suomeen jättämiä sekä eri telakoilta tilaamia keskeneräisiä aluksia. Useat näistä aluksista toimivat keskeisissä

 tehtävissä vielä pitkään 1920-luvun jälkeenkin. Esimerkiksi UUSIMAA- ja TURUNMAA-luokan tykkiveneet poistettiin vasta hieman toisen maailmansodan jälkeen. Kokonaan omaa luokkaansa on yhteysvene AXEL VON FERSEN, joka poistettiin vasta vuonna 1981– eli se oli

 60 vuotta palveluksessa. Monet apualuksista ovat edelleen käytössä yksityisinä huvialuksina. Useissa aiemmissa julkaisuissa on todettu tämän kaluston olleen joko vanhentunutta tai muuten tarkoitukseensa sopimatonta. Tätä käsitystä ei ole tarpeen tässäkään

 kyseenalaistaa, mutta nämä alukset ovat kuitenkin merkittävä osa laivastohistoriaamme ja ansaitsevat tulla esitellyiksi sen mukaisesti. Tämän tutkimuksen sisältämä alusluettelo ja alusten palveluhistoria on laadittu pääasiallisesti entisen Sota-arkiston (materiaali

 nyk. Kansallisarkistolla) asiakirjojen avulla. Piirustukset on laadittu lähinnä Suomen Merimuseosta, Sota-arkistosta ja Sjöhistoriska Institutet vid Åbo Akademista löytyneiden alkuperäisten tyyppipiirustusten sekä muutamassa tapauksessa eräistä julkaisuista

 löytyneiden piirustusten perusteella. Lähes kaikkia piirustuksia laadittaessa on myös käytetty valokuvia piirustuksen esittämältä ajankohdalta.<br>

<br>

<b>Sotilasjohtaja taistelussa</b><br>

<p>Antti-Tuomas Pulkka & Juha Hollanti (toim.)</p>

<p><br>

</p>

Johtajan merkitys vaihtelee ja saa erilaisia muotoja eri toimintaympäristöissä, eri kokoisten joukkojen yhteydessä ja erilaisia järjestelmiä käytettäessä, mutta se on yhtä kaikki aina läsnä. Voidaan perustellusti todeta, että sodan kuvan keskipisteessä on jatkuvasta

 muutoksesta huolimatta tulevaisuudessakin ihminen. Tämä artikkelikokoelma on tutkimusteeman Joukko, johtaja, sotilas ensimmäinen julkaisu. Kirjoituksissaan sotatieteiden asiantuntijat eri aloilta lähestyvät teemaa toisiaan täydentävistä näkökulmista, kuten

 alivoimaisen taktiikka, sotilasetiikka, osaaminen ja ajattelu, itsensä johtaminen ja fyysisen toimintakyvyn merkitys. Kirja ei ole kattava hakuteos tai katsaus tutkimuskenttään, vaan esittää valikoitujen esimerkkien ja havainnollistuksien avulla keskustelunavauksia

 syvennettäväksi. Artikkelit tarjoavat sisältöjä ja ideoita johtamisen kouluttamiseen, ja soveltuvat taustalukemistoksi itsensä kehittämisestä tai ylipäätään johtajuudesta sotilaskontekstissa kiinnostuneille.<br>

<br>

<b></b><b>Sodan usva – Sodankäynti muutoksessa</b><br>

<p>Marko Palokangas</p>

<p><b></b><br>

</p>

Sodankäyntiin vaikuttaa monia tekijöitä, joista sodan usvaa, sumua ja kitkaa Suomen kontekstissa ei ole tutkittu tai juurikaan käsitelty. Kirjan tutkimuksellinen anti keskittyy vallitsevaan turvallisuustilanteeseen sekä sodankäynnin laaja-alaisiin muutostekijöihin.

 Merkittävin huomio artikkeleiden sisällössä kiinnittyy Suomen kansalliseen kykyyn hälventää sodan usvaa ja vastata mahdollisen sodan tai kriisin asettamiin haasteisiin ja vaatimuksiin.<br>

<br>

<p><b>Salatun tiedon tuottaja - Suomen sotilasasiamiesjärjestelmän kehitys 1918 – 1939</b><br>

</p>

<p>Heidi Ruotsalainen</p>

<p><br>

</p>

Tämän väitöstutkimuksen tehtävänä on selvittää, miten Suomen sotilasasiamiesjärjestelmä kehittyi vuosina 1918–1939. Tutkimuksessa yhdistyvät sotalaitoksen ja sotilasasiamiesjärjestelmän historia osana sotilastiedustelun historian laajempaa kokonaisuutta. Väitöskirjan

 menetelmä on lähdekriittinen sisällönanalyysi ja tutkimus perustuu laajaan arkistotutkimukseen. Väitöskirjassa hyödynnetään laajasti kansallisen tutkimuksen lisäksi myös kansainvälistä tutkimuskirjallisuutta.

<br>

<br>

Tutkimuksen perusteella voidaan arvioida, että Suomen sotilasasiamiesjärjestelmä luotiin tsaarin ajan venäläisen mallin mukaisesti, mutta sen kehittämistyö tehtiin kansallisista lähtökohdista. Tsaarin Venäjän sotilastiedustelujärjestelmän keskeinen Suomen sotilastiedustelulle

 periytynyt piirre oli sotilasasiamiehen ympärille rakennettu agenttiverkosto. Euroopan valtiot näyttävät siirtyneen operoimaan ennemminkin tiedustelupalveluidensa kautta jo 1900-luvun alussa. Venäjä jatkoi kuitenkin Euroopan valtioista poiketen sotilasasiamiehen

 hallinnoiman agenttiverkoston käyttöä asemamaissa. Suomen sotilastiedustelulle oli suuri etu, että Neuvosto-Venäjä pitäytyi pääosin tsaarin ajan tiedustelujärjestelmien työtavoissa.

<br>

<br>

Suomen Yleisesikunnan päälliköiden rooli sotilasasiamiesten työskentelyn johtamisessa

<br>

vaihteli järjestelmän kehittyessä. Sotilasasiamiehet olivat Yleisesikunnan päällikön suorassa alaisuudessa järjestelmän alusta, aina vuoteen 1937 saakka. Sotilastiedustelusta vastanneen osasto 2:n rooli kasvoi kuitenkin tiedustelu-upseereiden

<br>

osaamisen karttuessa. <br>

<br>

Tsaarin Venäjän sotilastiedusteluorganisaatiossa vuodesta 1904 saakka työskennellyt Oscar Enckell toi mukanaan Suomeen venäläisen sotilastiedusteluorganisaation toimintamallit. Niiden mukaisesti Enckell organisoi Suomen sotilasasiamiesjärjestelmän syksystä

 1919 alkaen. Yleisesikunnan päällikkö Kurt Martti Walleniuksen aikana Yleisesikunnan tiedonhankinta ohjattiin kohdistettavaksi yhä vahvemmin Neuvostoliittoon,

<br>

ja koko sotilasasiamiesverkosto ohjattiin hankkimaan tiedustelutietoa Neuvostoliitosta.

<br>

Karl Lennart Oeschin aloitettua Yleisesikunnan päällikkönä syksyllä 1930 tiedonhankinta- ja arkistointijärjestelmää uudistettiin. Yleisesikunnan uusi arkistointijärjestelmä muotoutui maakohtaisten aineistojen ympärille. Samalla sotilasasiamiesten tiedonhankinta

 strukturoitiin ja tiedustelutiedon käsittely ammattimaistui, sillä tiedon luotettavuutta alettiin arvioida.

<br>

<br>

Suomen sotilasasiamiesverkoston kehittämistä vaikeutti taloudellinen niukkuus, jonka vuoksi järjestelmän suhteen jouduttiin tekemään luovia ratkaisuja. Vähäisistä resursseista huolimatta Suomen sotilasasiamiesjärjestelmä kehitettiin toimivaksi verkostoksi,

 joka kykeni hankkimaan tietoa valtion johdon päätöksenteon tueksi Euroopan kriisiytyessä ja kehityksen vyöryessä kohti sotaa.<br>

<br>

<b>Puolustusvoimien kokeilutoiminta vuosina 1918–1939</b><br>

<p>Mikko Karjalainen</p>

<p><br>

</p>

Puolustusvoimien kokeilutoiminta vuosina 1918–1939. Kokeilutoiminnan historialliset juuret, osa I -teos on ensimmäinen osa teossarjasta, jossa käsitellään Puolustusvoimien kokeilutoimintaa Suomen itsenäistymisestä kylmän sodan päättymiseen. Puolustusvoimissa

 tehty kokeilutoiminta muodostaa monitahoisen tutkimuskohteen. Kirjan keskiössä ovat sotavarustuksen, aseistuksen, sotataidon ja puolustushaarojen kehittämistä koskeneet kokeilut. Kirjaan kirjoittaneiden kahdenkymmenenyhden sotahistorian osaajan artikkeleissa

 todentuu se, että kokeilutoiminta oli kiinteä osa Suomen puolustusvoimien kehitystä 1920–1930-luvulla.<br>

<br>

<b>Oveluuden lupaus - Asymmetria, epäsuoruus ja ei-sotilaalliset toimenpiteet uuden venäläisen sotataidon kiintopisteenä</b><br>

<p>Juha Kukkola</p>

<p><br>

</p>

Neuvostoliiton romahdettua venäläinen sotatiede joutui syvän murroksen kohteeksi. 2000-luvulla sotatieteiden perustaa on rakennettu uudelleen tulkitsemalla Venäjän sotahistoriaa ja neuvostosotatieteitä vastaamaan asevoimien kehittämisen ja osittain poliittisen

 johdonkin tarpeita. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan asymmetrian, epäsuoruuden ja ei-sotilaallisuuden sotataidollista kehitystä venäläisistä lähteistä käsin ja venäläisiin käsitteisiin sidottuna. Nämä kolme käsitettä ovat yhteydessä perinteisiin venäläisiin

 sodankäynnin periaatteisiin: luovuuteen, oveluuteen ja yllätykseen. Vaikka onkin epätodennäköistä, että Venäjä omaksuisi puhtaasti epäsuoruuden tai asymmetrian doktriinin, on mahdollista, että oveluuden lupaus on liian houkutteleva ollakseen vaikuttamatta

 siihen, miten Venäjä pyrkii käyttämään sotilaallista voimaansa nyt ja tulevaisuudessa.<br>

<br>

<b>Näin tutkin taktiikkaa - Tutkimusprosessi operaatiotaidon ja taktiikan näkökulmasta</b><br>

<p>Janne Tähtinen</p>

<p><br>

</p>

Näin tutkin taktiikkaa on ensimmäinen operaatiotaidon ja taktiikan tieteenalan tutkimuksen oppikirja, joka on sidottu opetuksessa käytettävään tutkimusprosessiin. Oppikirja toimii sen ansiosta ”avaimena oppimiseen”, johdatellen lukijaansa tieteenalan tutkimuksen

 ja opinnäytetyön laatimisen peruskysymysten äärelle. Kirjassa on pyritty mahdollisimman selkeään kerrontaan, jotta se parhaalla mahdollisella tavalla tukisi operaatiotaidon ja taktiikan tutkimusopetusta, itseopiskelua ja opinnäytetöiden laatimista.<br>

<br>

<b>Kaksoisagentit radioaalloilla - Suomalaisten radioharhautustoiminta 1941–1944</b><br>

<p>Vladimir Panschin</p>

<p><br>

</p>

Vladimir Panschinin työ avaa uuden tason suomalaiseen radioharhautuksen tutkimukseen, mikä johtuu ennen kaikkea siitä, että käytettävissä on ollut aiemmin tuntematonta dokumenttiaineistoa. Yleensä on otaksuttu, että teemaan liittyvä suomalainen tiedusteluaineisto

 hävitettiin valvontakomission pelossa syksyllä 1944 tai vietiin Ruotsiin ja päätyi mikä minnekin tai hävitettiin. Nyt osoittautuu, että Suomessa on sittenkin säilynyt jotakin, kuudentoista harhautusoperaation asiakirjoja, joiden ytimenä on itse sähkevaihto

 Suomen viranomaisten kontrolloiman tiedustelijan ja hänen venäläisten toimeksiantajiensa välillä. Tekijän ulottuville nämä aineistot ovat tulleet hänen aiemmassa virassaan sotilasvastavakoilussa.<br>

<br>

<b>Informaatioherruus - Kiinan sotilasstrategia ja sodan kuva kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella</b><br>

<p>Matti Puranen</p>

<p><br>

</p>

Kiina on noussut taloudellisen suurvalta-asemansa vetämänä globaaliksi sotilaalliseksi mahdiksi, jonka puolustusmenot ovat maailman toiseksi suurimmat. Tämä kirja tarkastelee Kiinan sotilasstrategian kehitystä kylmän sodan jälkeisellä aikakaudella (n. 1991-2022),

 jolloin Kiinan sotilasstrategiseksi päätehtäväksi vakiintui Taiwaninsalmen tilanteen ratkaiseminen ja vastaaminen Yhdysvaltojen muodostamaan sotilaalliseen uhkaan. Kirja on kiinnostunut erityisesti kiinalaisen sotilasstrategisen ajattelun ja käsitteistön kehityksestä,

 mutta pyrkii antamaan yleiskuvan myös strategian käytännön toteutuksesta esimerkiksi asehankintojen, sotilasteknologisten investointien sekä Kiinan suorittamien sotilasoperaatioiden kautta.<br>

<br>

<b>Epätavallisen tavallista – symmetrisen ja epäsymmetrisen sodankäynnin suhteesta</b><br>

<p>Marko Palokangas, Antti Paronen, Klaus Luotola, Elias Oikarinen, Juha Kukkola, Joonas Koivunen, Markus Häyhtiö</p>

<p><br>

</p>

Epäsuoraa lähestymistapaa tai epäsymmetrisiä sodankäyntimenetelmiä ja -keinoja käytetään yleensä hyväksi silloin, kun käsitetään, että vastustajaa ei pystytä kohtaamaan tavanomaisin keinoin. Myös kirjan kansikuva avaa epäsuoraa ja epäsymmetristä sodankäynnin

 asetelmaa klassisen tarun mukaisesti, jossa linkoa käyttävä pieni Daavid hyökkää suurta ja voimakasta Goljatia vastaan takaapäin, ovelasti ja ennalta arvaamatta. Sodankäynnin epätavalliset ilmentymät ovat vuosisatoja vanhoja, mutta niiden käyttö nykyaikaisissa

 sodissa on vakiinnuttanut epätavanomaisuuden keinot osaksi sodankäyntiä. Epätavallisesta on tullut tavallista. Epätavallisen tavallista – symmetrisen ja epäsymmetrisen sodankäynnin suhteesta -artikkelikokoelma on nimensä mukaisesti tutkimus, jonka argumentteihin

 perehtymällä lukija voi valita itselleen, taidoilleen ja mielenkiinnolleen sopivia otteita sodankäynnin epätavanomaisista ilmiöistä.<br>

<br>

<span style="font-family:Helvetica,Arial,sans-serif; font-size:18pt">Siirtolaisinstituutti</span><br>

<br>

<b>HEMMA I SVERIGE - Finländarnas boendekarriärer i Göteborg</b><br>

<p>Inkeri Lamér</p>

<p><br>

</p>

Inkeri Lamér har besökt finländare i Göteborg i deras hem och pratat boende med dem.

<br>

Hur bodde man i Finland? <br>

Var hittade man tak över huvudet, när man hade flyttat till Sverige? <br>

Hur bodde man sedan?<br>

I boken Hemma i Sverige berättar 29 göteborgsfinländare om sitt boende i Sverige från 1950-talet fram till 2000-talet; från barackboende, till rivningshus i Haga och miljonprogrammets förorter, om bastulängtan och drömmen om en egen villa.<br>

Har hemmet gjort att man har stannat i Sverige, trots att man bara hade kommit på besök?<br>

Boken är ett systerverk till Tung metall, där Inkeri Lamér har samlat fi nska varvsarbetares erfarenheter från arbetet på varven i Göteborg.<br>

<br>

<b>AMERIKANSUOMALAISET KNÄSÖSSÄ, NEUVOSTOVENÄJÄLLÄ 1922</b><br>

<p>Tuija Wetterstrand</p>

<p><br>

</p>

Keväällä 1922 muutti ensimmäinen amerikansuomalaisten siirtolaisten ryhmä Astoriasta Yhdysvaltain länsirannikolta Neuvosto-Karjalaan Vienanmeren rannalle, pieneen Knäsön kalastajakylään. He olivat perustaneet hanketta varten kalastusosuuskunnan, panneet likoon

 koko omaisuutensa, jättäneet taakseen turvatun elämän ja lähteneet aloittamaan kaiken alusta uudessa ja tuntemattomassa paikassa. Suunnitelmissa oli uudistaa koko Neuvosto-Venäjän kalatalous.<br>

Pioneerien idealismi karisi varsin nopeasti ja suurin osa joutui palaamaan tyhjin taskuin takaisin jo vuoden kuluttua. Palaajat vaiennettiin ja leimattiin luopioiksi ja vastavallankumouksellisiksi. Vaikenemisen ja vaientamisen kulttuuri jätti viruksen itämään

 ja mahdollisti Karjala-kuumeen nousun kymmenen vuotta myöhemmin.<br>

Pieni joukko päätti vaikeuksista huolimatta jäädä uuteen kotimaahansa. Osa heistä menestyi, osa tuhoutui Stalinin vainoissa. Kirjoittajan isoisän isä oli yksi heistä, joka jäi.<br>

<br>

<b>NÄKÖKULMIA MAAHANMUUTTANEIDEN POLIITTISEEN OSALLISTUMISEEN SUOMESSA</b><br>

<p>Pekka Kettunen (toim.)</p>

<p><br>

</p>

Ulkomaalaistaustaisten poliittinen osallistuminen ei ole yhtä aktiivista kuin suomalaistaustaisten. Tämä koskee erityisesti äänestämistä, mutta heijastuu oletettavasti myös erilaisten suoran demokratian välineiden käyttöön. Suhteellisen vähäinen osallistuminen

 voidaan nähdä ongelmana maahanmuuttaneiden näkyvyyden ja kuuluvuuden kannalta. Tämä tutkimusraportti käsittelee kysymystä laajasti.<br>

Suorasta osallistumisesta on kirjassa esimerkkeinä Helsingin rautatientorin mielenosoitus, vapaaehtoistyöhön osallistuvien maahanmuuttaneiden käsitykset sekä maahanmuuttaneille suunnatut hankkeet. Kirjassa tarkastellaan myös maahanmuuttaneiden kotoutumista

 erityyppisissä kunnissa, äänestämistä sekä ehdokkaaksi asettumista vaaleissa.<br>

Maahanmuuttaneiden poliittista osallistumista voidaan kehittää. Uusille tulijoille on tärkeää jakaa tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja politiikasta. Vastaavasti puolueiden ja yhdistysten on tärkeä huomata ulkomaalaistaustaiset ja tarjota mahdollisuuksia

 osallistumiseen. Viime kädessä maahanmuuttaneiden poliittisen osallistumisen kehittämisessä on kysymys suomalaisen yhteiskunnan avoimuudesta.<br>

<br>

<b>Kausimuutto ja pendelöinti matkailualalla Lapissa ja Koillismaalla</b><br>

<p>Merja Paksuniemi & Elli Heikkilä</p>

<p><br>

</p>

Työmarkkinoiden toimivuuden keskeinen tekijä on osaavan työvoiman saatavuus ja sen rekrytointi. Pula osaavasta työvoimasta korostuu etenkin sesonkiluonteisilla aloilla, joita matkailuala edustaa: työntekijöitä voi olla hankala saada tarpeeksi sesonkiajoiksi

 töihin. Kausimuutto ja pendelöinti ovat eräs ratkaisu helpottamaan kausiluonteisen työvoiman saatavuutta.

<br>

Tutkimuksessa tarkastellaan kausimuuton ja pendelöinnin merkitystä matkailualalla ja erityistarkastelussa ovat Lappi ja Koillismaa. Näiden alueiden matkailualan yrittäjiltä on tiedusteltu, mikä rooli kausimuutolla ja pendelöinnillä on turvaamaan työvoiman saatavuus

 ja mistä he tätä työvoimaa saavat. Lisäksi on tarkasteltu, miten kunta voisi avustaa yrityksiä lisäämään joustavaa työvoimaa, ts. kausimuuttajia ja pendelöijiä kasvavalle matkailualalle. Myös COVID-19-pandemian vaikutuksia Lapin ja Koillismaan matkailualalle

 valotetaan tässä tutkimuksessa.<br>

<br>

<br>

<span style="font-family:Helvetica,Arial,sans-serif; font-size:18pt">Siltala</span><br>

<br>

<b>Elämänmittainen salaisuus</b><br>

<p>Gunilla Boëthius</p>

<p><br>

</p>

73-vuotiaana tukholmalaisen Gunilla Boëthiuksen elämä järkkyy. DNA-testi osoittaa vääjäämättä, että Carl Gustaf Boëthius, tunnettu ruotsalainen kansanvalistaja ja yhteiskunnallinen keskustelija, ei olekaan hänen isänsä. Biologiseksi isäksi osoittautuu kiistelty

 suomalainen kenraali Paavo Talvela.<br>

Elämänmittainen salaisuus on Gunilla Boëthiuksen riipaiseva kertomus edesmenneistä vanhemmistaan ja tilinteko heidän salaisuuksistaan. Kirja kertoo vaikuttavasti elämänvalheesta, emotionaalisesta kriisistä ja yrityksestä sovitukseen.<br>

<br>

<b>Datakapitalismi kriisien maailmassa</b><br>

<p>Timo Harakka</p>

<p><br>

</p>

Laitteiden tarkoitus ei ole vain pitää elintarvikkeita kylmässä, vaan kerätä dataa ostoksista, kulutustottumuksista ja perheen ruokarytmeistä. Tieto on kalliimpaa kuin tekniikka.<br>

Data on aikamme arvokkain pääoma. Dataa haalimalla ja hallitsemalla saavutetaan ennennäkemättömästi valtaa – yritysmaailmassa, valtioiden kilpailussa ja sotilaallisesti. Pandemiassa ja sodassa esiin nousee disinformaatio. Facebook, YouTube, Twitter ja TikTok

 voivat aiheuttaa suurta tuhoa, jopa tappaa. Kun tekoälyn kehitys tuottaa yhä uskottavampaa valetodellisuutta, kuka ottaa vastuun tulevaisuudesta?<br>

Datakapitalismissa kilpailevat amerikkalainen, kiinalainen ja eurooppalainen malli – kasino, kasarmi tai kansankoti. On puolustettava inhimillisyyttä ja yhdenvertaisuutta, jos vastassamme ovat ahneus ja sorto.<br>

<br>

<b>Taiteesta suoraan</b><br>

<p>Tuula Karjalainen</p>

<p><br>

</p>

Tuula Karjalainen on ollut Helsingin taidemuseon ja Nykytaiteen museon Kiasman johtaja, opettanut taidehistoriaa Helsingin yliopistossa sekä tehnyt tv- ja radio-ohjelmia taiteesta. Hän on kirjoittanut taiteesta suuren määrän artikkeleita, samoin kirjoja, joista

 viimeisimmät ovat Tyko Sallisesta, Tove Janssonista ja Outi Heiskasesta kertovat teokset.Hän on järjestänyt useita loistavia näyttelyitä – Bottero, Louise Bourgeois, Frida Kahlo, Ana Mendieta, Yoko Ono – joiden saaminen Suomeen oli kuin suurta seikkailua Meksikossa,

 New Yorkissa, Moskovassa. Hänen uransa kautta piirtyy taidemaailman koko valtava murros 1990-luvulta tähän päivään. Mukana ovat olleet näkyvästi naistaiteilijat ja heidän näyttelynsä, valokuva-, video-, performanssi- sekä outsider ja ite-taide hyväksyttyinä

 taiteenlajeina.Taidemuseot ovat kasvattaneet suosiotaan kaikkialla, uusia museoita on syntynyt ja kävijämäärät nousseet. Työ taidemuseoissa on muuttunut: ulkopuolisen rahan osuus, medianäkyvyys ja kaupallisuus ovat kasvaneet. Tämä vaikuttaa myös museon johtamiseen.

 Nainen taidemuseon johtajana ärsytti monia 1990-luvulla, ja vielä 2000-luvulla ennakkoluulot saivat uskomattoman hauskoja ja outojakin piirteitä.Taiteesta suoraan on merkittävän kulttuurivaikuttajan kiehtova muistelmateos. Näin suorasanaista kirjaa ei ole

 ennen kirjoitettu suomalaisesta museo- ja taidemaailmasta.<br>

<br>

<b>Venäjä – Aatteet ja ideat. Pietari Suuresta Putiniin</b><br>

<p>Bengt Jangfeldt</p>

<p><br>

</p>

Venäjän suhde länteen ja länsimaisiin arvoihin on jakanut maata aina Pietari Suuren ajoista Vladimir Putiniin asti. Sama dualismi luonnehtii toista Venäjän historian piirrettä, nimittäin hallitsijan ja kansan välistä suhdetta.<br>

Venäläisen kulttuurin asiantuntija, slavisti Bengt Jangfeldt käsittelee tiiviisti ja selventävästi Venäjää ideana. Hän korostaa Venäjän historian heiluriliikettä pysähtyneisyyden ja hajoamisen, sorron ja suojasään, uudistusten ja niitä romuttavien vastareformien

 välillä.<br>

Venäläiset pitävät maataan moraalisesti ylivoimaisena länteen verrattuna. Tähän ajattelumalliin on vaikuttanut ennen kaikkea ortodoksisen kirkon voimakas rooli venäläisessä yhteiskunnassa.<br>

Jangfeldt avaa lukijalle venäläisen aatehistorian ja sivilisaatiomyytin kehitystä, ja samalla selittää ja tulkitsee monia nyky-Venäjän politiikan ja kulttuurin erityispiirteitä.<br>

Kirja auttaa lukijaa näkemään naamioiden taakse.<br>

<br>

<b>Immanuel Nobel ja hänen poikansa tsaarien Venäjällä</b><br>

<p>Bengt Jangfeldt</p>

<p><br>

</p>

Nimi Nobel liitetään useimmiten Nobel-palkinnon luojaan, mutta Alfred Nobelin isän ja veljien saavutukset ovat vähintäänkin yhtä merkittäviä. Isä ja pojat olivat nerokkaita keksijöitä ja lahjakkaita yrittäjiä perheessä, jonka tarina sijoittuu suurelta osin

 Venäjälle.<br>

Isä Immanuel oli yleisnero: arkkitehti, keksijä, insinööri ja suunnittelija. Vuonna 1838 hän muutti Pietariin ja perusti Venäjän laivastolle höyrykoneita ja merimiinoja valmistavan mekaanisen verstaan. Immanuelin poika Ludvig kehitti verstaasta yhden maan menestyneimmistä

 konetehtaista, joka toimitti muun muassa dieselmoottoreita Venäjän markkinoille. Ludvigin veli Robert taas loi perustan Branobelille, yhdelle maailman suurimmista öljy-yhtiöistä. Ludvigin poika Emanuel puolestaan jatkoi Nobelien teollisuusimperiumin kehittämistä

 edelleen. Kun perhe vuonna 1918 joutui pakenemaan Ruotsiin, oli Branobel Venäjän arvostetuin yritys ja Nobelin perhe maan rikkaimpia.<br>

Kirjassaan Immanuel Nobel ja hänen poikansa tsaarien Venäjällä tutkija ja kirjailija Bengt Jangfeldt valottaa aiemmin käyttämättömän arkistomateriaalin avulla Nobelin perheen poikkeuksellista menestystarinaa Venäjällä. Historiaa elävöittävät lukuisat vaikuttavat

 valokuvat.<br>

<br>

<b>Unelmaero – Elämä 2.0</b><br>

<p>Angelika Leikola & Ismo Leikola</p>

<p><br>

</p>

Ismo ja Angelika Leikola palaavat Amerikkaan Suomessa vietetyn koronavuoden jälkeen – tällä kertaa eronneena parina. Vaikka eropäätös on yhteinen ja tarpeellinen, tuo se mukanaan uudenlaisia haasteita ja pelkoja. Miten entinen power couple selviää eron syiden

 ja vaiheiden läpikäymisestä samaan aikaan kun he luovat sekä henkilökohtaista että ammatillista suhdettaan uusiksi? Kuinka rakentaa omaa uraa, kun on tähän asti tullut liitetyksi vain osaksi toisen menestystä? Kuinka uudenlainen Ismo otetaan vastaan Amerikan

 stand up -lavoilla ja sinkkumarkkinoilla?<br>

Unelmaero – elämä 2.0 kutsuu lukijan myös kulisseihin kurkistamaan, mitä tapahtuikaan Suo, kuokka ja Hollywood -kirjaa kirjoittaessa ja miksi pariskunta päätyi eroon. Kirja ravistelee lukijan käsityksiä parisuhteista ja eroista sekä pureutuu jälleen myös kulttuurieroihin:

 Miksi parin avioeroon suhtaudutaan täysin toisella tavalla Amerikassa kuin Suomessa? Millaista on olla sinkku Amerikassa verrattuna Suomeen? Miten Ismo ja Angelika selviävät uusissa nykyajan deittikulttuureissa?<br>

Tuttuun tapaan Leikolat haastavat lukijan ajattelua hyvin omintakeisista näkökulmista. Luvassa on entistäkin radikaalimpaa rehellisyyttä, viihdyttävyyteen puettua faktatietoa ja loputtomia yllätyksiä, joista suuri yleisö on ollut tähän asti täysin tietämätön.<br>

<br>

<b>Kenen syy? Päiväkirjastani 2021-2022</b><br>

<p>Matti Klinge</p>

<p><br>

</p>

Professori Matti Klingen päiväkirjasarja jatkuu.<br>

<br>

<p><b>Kylmän sodan ja ristiriitojen puolue – SDP:n historia 4, 1952-1957</b><br>

</p>

<p>Mikko Majander</p>

<p><br>

</p>

Kirjan kaari kantaa olympiavuodesta Porkkalan palautuksen, yleislakon ja Unkarin kansannousun kautta Kekkosen presidenttikauden alkuun. SDP nojaa länteen, samastuu Pohjolaan ja kamppailee ongelmallisten idänsuhteiden kanssa. Mukana kulkevat kotimaan hermoja

 raastavat valtakamppailut ja poliittiset pelit. Puolueen sisäiset riidat ja hajaannus saavat seikkaperäisen selostuksen. Majander nostaa esiin SDP:n voimakkaat persoonat: Väinö Leskisen ja Emil Skogin, Väinö Tannerin, Penna Tervon, Arvo Poika Tuomisen, Tyyne

 Leivo-Larssonin ja monet muut. Agraarinen Suomi odotti modernisaatiota, jossa tulevaisuus kuuluisi sosialidemokratialle.<br>

<br>

<b>Jättiläisen jalanjäljet – Alaviitteitä suomettumisen historiaan</b><br>

<p>Jukka Tarkka</p>

<p><br>

</p>

”Me kuulumme pohjoismaihin. Meidän historiamme, valtiollinen, taloudellinen ja yhteiskunnallinen järjestyksemme on pohjoismaista, lähinnä ruotsalaista. Me tahdomme päästä vaikeuksistamme säilyttäen vapautemme. Sen tähden olemme kääntyneet avunpyynnöllämme länteen.

 Emme halua kääntyä itään.”<br>

Näin kirjoitti presidentti Paasikivi Yhdysvaltain lähettiläälle kaksi vuotta ennen yya-sopimusta. Toiminnallaan ja lausunnoillaan Paasikivi vastusti suomettumista paljon ennen kuin siitä tuli maan tapa. Näin toimi myös Suomen sotilastiedustelu, joka aloitti

 yhteistyön Yhdysvaltain tiedustelun kanssa jo 1950-luvun puolivälissä.<br>

Vuonna 1959 Kreml lähetti Suomelle nootin, joka varmisti Urho Kekkosen vaalivoiton. Nootista jäi mainehaitta, joka hämmensi pitkään lännen käsitystä Suomesta ja Kekkosesta. Myöhemmin puolustusvoimain komentaja Lauri Sutela taituroi valtuuksiensa äärirajoilla

 estääkseen Kekkosta tekemästä Suomelle epäedullisia yhteistyösopimuksia Neuvostoliiton sotilasjohdon kanssa.<br>

<p>Vasta presidentti Koiviston Pax-tulkinnan myötä Suomi ilmoitti Neuvostoliitolle aikovansa ”pitää yllä tarpeen vaatimaa puolustuskykyä”. Nämä viisi sanaa avasivat aivan uusia mahdollisuuksia Suomen puolustuksen tulevaisuuden kehitystyölle.<br>

</p>

Turvallisuuspolitiikan asiantuntijan, VTT Jukka Tarkan uusi teos paneutuu suomettumisen historiaan, sen torjuntavoittoihin ja vaarallisiin pohjakosketuksiin. Tarkka kuvaa terävästi ja elävästi, kuinka Suomi sotien jälkeen rakensi muutamassa vuosikymmenessä

 eurooppalaisen identiteetin, toimivan hyvinvointivaltion ja Nato-kumppanuuteen tukeutuvan puolustusdoktriinin. Miltei huomaamatta Suomi liukui Kremlin johdon tavoittamattomiin.<br>

<br>

<b>Kunniallinen vetäytyminen</b><br>

<p>Éric Vuillard</p>

<p><br>

</p>

Indokiinan sota 1946–1954 on yksi modernin ajan pisimmistä. Se on samalla kenties vähiten tunnettu. Sodan lopputuloksena Ranska menetti lopullisesti siirtomaansa, josta muodostuivat Laos, Kambodža sekä Pohjois- ja Etelä-Vietnam. Jaettuun maahan jäi kytemään

 konflikti, joka leimahti myöhemmin Vietnamin sodaksi.<br>

Kunniallinen vetäytyminen on kuvaus julman siirtomaavallan romahduksesta ja verisestä fiaskosta, joka myytiin ranskalaisille kunniallisena vetäytymisenä. Vuillardin teos setvii sodan sotkuisia taustoja ja häpeällisten intressien vyyhtiä väkevin kirjallisin

 keinoin. Suorasanainen teos ei epäröi syyttää ja tuomita.<br>

<br>

<br>

<span style="font-family:Helvetica,Arial,sans-serif; font-size:18pt">Suomalaisen Kirjallisuuden Seura</span><br>

<br>

Huom! SKS:n kirjoja löytyy vapaasti luettavissa <a href="https://oa.finlit.fi/site/books/" class="OWAAutoLink">

täältä</a>. Mikäli haluamaasi teosta ei löydy verkosta tai haluat muista syistä paperisen version, niin pyydä arvostelukappale normaaliin tapaan.<br>

<br>

<b>Ensimmäinen — Carl Eneas Sjöstrandin istuva Porthan</b><br>

<p>Jyrki Siukonen</p>

<p><br>

</p>

Ruotsalaisen kuvanveistäjän Carl Eneas Sjöstrandin Turussa vuonna 1864 paljastettu monumentti Henrik Gabriel Porthanille on Suomen ensimmäinen julkinen veistos. Satakuusikymmentä vuotta myöhemmin se on edelleen yksi parhaista.

<br>

<br>

Runsaasti kuvitettu taide- ja kulttuurihistoriallinen tutkimus asettaa Sjöstrandin veistoksen kansainväliseen viitekehykseensä. Kuvataiteilija ja tutkija Jyrki Siukonen taustoittaa perusteellisesti uusklassismiin ja julkisiin monumentteihin liittynyttä keskustelua,

 esittelee aikakauden kuvanveiston käytäntöjä, seuraa monumentin valmistamisen teknisiä vaiheita sekä hahmottelee taiteilijan kulttuurista elämänpiiriä Münchenissä ja Roomassa.<br>

<br>

<b>Kehitysyhteistyön mieli ja mielettömyys — Suomalaiset Apumaassa 1965-2000</b><br>

<p>Jan Kuhanen, Kaisa Harju & Markku Hokkanen</p>

<p><br>

</p>

Kirja lähestyy suomalaisen kehitysyhteistyön historiaa tuoreesta näkökulmasta: kehitysyhteistyön tekijöiden kokemusten kautta. Heidän muistonsa ja niitä täydentävä monipuolinen arkistoaineisto tarjoavat mielenkiintoisen ikkunan kehitysyhteistyön maailmaan,

 ”Apumaahan”, 1960-luvulta aina vuosituhannen vaihteeseen. <br>

<br>

Teos avaa Apumaan ja kehitysyhteistyön valta-asetelmia, hierarkioita ja ristiriitaisuuksia. Kirja käsittelee suomalaisten kokemusten kautta myös kehitysyhteistyön vaiettua puolta, kuten korruptiota, ennakkoluuloja ja kehityshankkeiden vastustusta ja ei-toivottuja

 seurauksia kohdemaissa. Se valottaa myös kehitysmaakokemuksen vaikutuksia yksilön maailmakuvaan ja identiteettiin, sekä asenteisiin maailmaa, Suomea ja suomalaisuutta kohtaan.<br>

<br>

<b>Kansanperinne 2.0 — Sukelluksia 2000-luvun vernakulaariin kulttuuriin</b><br>

<p>Kaarina Koski & Tuomas Hovi (toim.)</p>

<p><br>

</p>

Kansanperinne 2.0 on analyyttinen yleisesitys nykyajan folkloresta, perinteenä välittyvästä omaehtoisesta kulttuurista. Teoksessa lähestytään digitaaliseen aikaan päivittynyttä kansanomaista eli vernakulaaria kulttuuria sosiaalisena itseilmaisuna, osallistumisena

 ja käytäntöinä. <br>

<br>

Kirjan luvut käsittelevät nykykulttuurille ominaisia ilmiöitä ja itseilmaisun ja osallistumisen tapoja kuten internetmeemejä, rap-musiikkia, videopelejä, metsäjoogaa ja internetin kauhukertomuksia eli creepypastaa. Samalla tarkastellaan, kuinka kaupallinen

 ja omaehtoinen, globaali ja paikallinen sekä kulttuurinen ja yksilöllinen limittyvät toisiinsa.

<br>

<br>

Tuikitärkeä perusteos sopii niin folkloristiikan ja kulttuurientutkimuksen yliopistolliseen perusopetukseen kuin kaikille nykykulttuurin tutkimuksesta kiinnostuneille.<br>

<br>

<b>Sävelten tyttäret — Säveltävät naiset Suomessa 1800-luvulta 1900-luvulle</b><br>

<p>Susanna Välimäki & Nuppu Koivisto-Kaasik</p>

<p><br>

</p>

Sävelten tyttäret esittelee noin 80 historiallista suomalaista säveltäjänaista. Nämä unohduksiin jääneet naiset olivat aikanaan tunnettuja tai muuten merkittäviä musiikin tekijöitä. Monet heistä kuuluivat tunnettuihin kulttuuri- ja vaikuttajasukuihin Edelfeltistä

 Nervanderiin, mutta olivat sukupuolensa takia marginalisoituja musiikillisina toimijoina.

<br>

<br>

Teos perustuu mittavaan arkistotyöhön ja alkuperäislähteiden tutkimukseen. Suurinta osaa kirjan säveltäjistä ei ole koskaan aiemmin huomioitu musiikin historiankirjoituksessa.<br>

<br>

<b>Elää, kokea, ymmärtää — Alex Matsonin elämä</b><br>

<p>Yrjö Varpio</p>

<p><br>

</p>

Alex Matson (1888-1972) on sotienjälkeisen kirjallisuutemme keskeinen vaikuttajahahmo, Tuomas Anhavan ohella. Teoksillaan ja henkilökohtaisilla keskusteluillaan Matson vaikutti moniin kirjailijoihin ja myös Tampereen nousuun merkittäväksi kirjallisuuskaupungiksi

 toisen maailmansodan jälkeen. Matsonin hedelmällinen vaikutus näkyy suomalaisten kirjailijoiden teoksissa Väinö Linnasta Lauri Viidan kautta Hannu Salamaan, Jorma Korpelasta Veijo Mereen ja vuoden 2021 Finlandia-palkittuun Jukka Viikilään.

<br>

<br>

Emeritusprofessori Yrjö Varpion kirjoittama elämäkerta perustuu laajaan tausta-aineistoon Alex Matsonin elämästä ja kirjallisesta tuotannosta.<br>

<br>

<b>Kirkko, papisto ja yhteiskunta 1600–1800</b><br>

<p>Ella Viitaniemi</p>

<p><br>

</p>

Kirkko, papisto ja yhteiskunta 1600-1800 avaa monipuolisen ja mielenkiintoisen kuvan kirkon ja papiston tehtävistä, keskeisestä asemasta sekä merkityksestä varhaismodernissa yhteiskunnassa.

<br>

<br>

Teos tarjoaa uutta tutkimustietoa erityisesti yhteiskunta- ja taidehistorian aloilta kaikille varhaismodernista ajasta kiinnostuneille lukijoille. Se avaa monipuolisen ja mielenkiintoisen kuvan aikakauden papiston ja kirkon tämänhetkisestä kotimaisesta ja kansainvälisestä

 tutkimuksesta niin opiskelijoille, opettajille kuin historianharrastajille.<br>

<br>

<b>Humpuukia ja hulluutta — Uuden taiteen vastaanotto 1910-luvun Suomessa</b><br>

<p>Jyrki Siukonen</p>

<p><br>

</p>

Miksi 1910-luvun modernin taiteen hyväksyminen oli suomalaisille niin vaikeaa? <br>

<br>

Suomalaiset saivat mahdollisuuden tutustua uuteen kansainväliseen taiteeseen, kun helsinkiläinen taidegalleria järjesti vuosina 1914 ja 1916 kolme näyttelyä, joissa esittäytyi sittemmin maailmankuuluja modernisteja Saksasta ja Venäjältä. Näyttelyiden saama

 vastaanotto oli torjuva, paikoin jopa tyrmäävä, minkä seurauksena Suomen taide jäi vuosikymmeniksi muita jälkeen. Monet Helsingissä esitetyistä teoksista ovat nykyisin huippumuseoissa eri puolilla Eurooppaa, Yhdysvaltoja ja Venäjää.

<br>

<br>

Kuvataiteilija ja tutkija Jyrki Siukosen mukaansatempaava ja runsain teoskuvin varustettu tutkimus tarjoaa näkymän taiteeseen ja taidekeskusteluihin, joissa ei säästelty värejä tai värikkäitä ilmaisuja. Teos soveltuu taidehistorian oppikirjaksi sekä kaikille

 taide- ja kulttuurihistoriasta kiinnostuneille.<br>

<br>

<b>Sanojen luonto — Kirjoituksia omaehtoisen ilmaisun poetiikasta ja ympäristöistä</b><br>

<p>Venla Sykäri, Heidi Henriikka Mäkelä & Kati Kallio (toim.)</p>

<p><br>

</p>

Poeettiset kielet ja strategiat ovat olennaisia kulttuuriselle ilmaisulle. Ajasta, paikasta, lajista tai välittymisen muodosta riippumatta omaehtoisen ilmaisun kanavana toimivat performanssit luovat solmukohtia, joissa yksilölliset ja kollektiiviset merkitysavaruudet

 kohtaavat samalla välittäen ja uusintaen kulttuurisia merkityksiä. <br>

<br>

Sanojen luonto -kokoelmassa tarkastellaan poeettisia kieliä ja omaehtoisia ilmaisun muotoja suhteessa niiden kommunikatiivisiin ja materiaalisiin esiintymisympäristöihin - luonnon monitulkintaiseen käsitteeseen. Teoksen luvut kiinnittyvät monitieteisesti humanistisen

 kulttuurintutkimuksen uusimpiin keskusteluihin, ja ne käsittelevät esimerkiksi kalevalamittaista runoa, rekilaulua ja siperialaista myyttiepiikkaa, kirkonkelloihin valettua runoutta, Suvivirttä, puhutun ja kirjoitetun ilmaisun lajeja sekä kansanperinteen arkistoinnin

 ja julkaisun käytäntöjä.<br>

<br>

<b>Kielen vuosituhannet — Suomen kielen kehitys kantauralista varhaissuomeen</b><br>

<p>Tapani Lehtinen</p>

<p><br>

</p>

Kielen vuosituhannet on monipuolinen teos suomen kielen kehitysvaiheista, joka asettaa suomen uralilaisiin yhteyksiinsä, tarjoaa perustiedot kielen esihistorian tutkimusmenetelmistä ja esittelee suomen rakenteita kielen eri kehitysvaiheissa.

<br>

<br>

Teos tarjoaa perustiedot kielen esihistorian tutkimusmenetelmistä ja esittelee suomen ja sen esivaiheiden fonologista, morfologista ja osin syntaktistakin rakennetta kielen eri kehitysvaiheissa. Kirjassa tarkastellaan myös Suomen monituhatvuotista asutushistoriaa

 sekä kosketuksia naapurikansoihin ja -kieliin.<br>

<br>

<b>Pyhän Mechtildin ilmestykset</b><br>

<p>Mikko Kauko</p>

<p><br>

</p>

Ilmestyskirjallisuus oli yksi keskiajan uskonnollisen kirjallisuuden tärkeä alalaji. Eräs ilmestyksiä saaneista naisista oli Mechtild von Hackeborn, jonka 1290-luvulla saamat ilmestykset välittyivät Ruotsin valtakuntaan Naantalin luostarissa vaikuttaneen luostariveli

 Jöns Budden kääntäminä vuonna 1469. <br>

<br>

Pyhän Mechtildin ilmestykset julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa suomeksi. Käännös pohjautuu suurimmaksi osaksi juuri Jöns Budden ruotsinkieliseen versioon, joka valaisee paitsi 1400-luvun birgittalaissisarten elämää myös yleiseurooppalaista kirjallisuutta ja

 mystiikkaa. <br>

<br>

Mechtildin ilmestykset suomentanut FT Mikko Kauko kommentoi ilmestysten eri versioiden välisiä eroja, niiden kieltä sekä niihin liittyviä filologisia ongelmia sekä tekstin historiallista ja teologista kontekstia. Kirja sisältää laajan johdannon filologiaan

 ja tekstihistoriaan sekä Jöns Buddeen ja Mechtild von Hackeborniin.<br>

<br>

<b>Terveyshistoria — Näkökulmia ja lähestymistapoja keskiajalta nykypäivään</b><br>

<p>Kalle Kananoja</p>

<p><br>

</p>

Lääkinnän, lääketieteen ja (kansan)terveyden historia on viimeisen kahden vuosikymmenen aikana noussut merkittäväksi tutkimuskeskittymäksi monissa suomalaisissa yliopistoissa.

<br>

<br>

Teos johdattaa terveyshistorian erilaisiin näkökulmiin ja tutkimuskysymyksiin sekä esittelee niiden selvittämiseksi tarvittavia lähdeaineistoja ja metodeja. Esimerkit menetelmien käytöstä, lähdeaineistoista, tutkimushaasteista ja niiden ratkaisemisesta antavat

 työvälineitä tutkimusprosessin toteutukseen sekä auttavat lukijaa hahmottamaan terveyshistorian monia mahdollisuuksia.

<br>

<br>

Teos kertoo myös laajemmin monista terveyshistorian suurista kysymyksistä ja auttaa ymmärtämään, miten käsityksemme terveydestä ja sairaudesta ovat kulttuurisesti ja yhteiskunnallisesti muovautuneita ja ajassa muuttuvia.

<br>

<br>

Kirjan kirjoittajat ovat terveyshistoriaan erikoistuneita tutkijoita eri yliopistoista ja alan johtavia asiantuntijoita Suomessa.<br>

<br>

<b>Matkaopas lapsuuden historian tutkimukseen — Monitieteisiä näkökulmia ja menetelmiä</b><br>

<p>Kaisa Vehkalahti, Essi Jouhki, Sanna Lipkin, Johanna Sitomaniemi-San & Tiina Kuokkanen (toim.)</p>

<p><br>

</p>

Matkaopas lapsuuden historian tutkimukseen toimii oppaana menneisyyden lapsuuden moniääniseen maailmaan, sen aineistoihin, menetelmiin sekä tutkimustraditioihin. Menneisyyden lapsia ja lapsuutta käsittelevää tutkimusta tehdään useilla tieteenaloilla, ja käytetyt

 käsitteet ja menetelmät vaihtelevat. Teos johdattaa monitieteiseen ja alati kehittyvään tutkimuskenttään sekä sen menetelmällisiin erityispiirteisiin. Samalla se pohtii, miten lapsuuden historian keskeiset lähestymistavat ja kysymyksenasettelut ovat muotoutuneet

 ja millaisia vaiheita alan historiassa voidaan nähdä. <br>

<br>

Teoksen luvut kiinnittyvät muun muassa arkeologiaan, etnologiaan, kasvatustieteisiin, kirjallisuudentutkimukseen, historiantutkimukseen sekä yhteiskuntatieteisiin. Kaikkia kirjoittajia yhdistää kiinnostus lapsuuden monipolviseen historiaan ja sen tulkinnan

 mahdollisuuksiin.<br>

<br>

<b>Tekstin nautinnosta — Kuvan luennasta kirjoittamisen aktiin</b><br>

<p>Asta Kihlman</p>

<p><br>

</p>

Tekstin nautinnosta -teos tunnustelee esseistisen lukijaystävällisessä muodossa taidediskurssia, kritiikin analyysiä ja nykytaide-esseistiikkaa, sukupuolta ja seksuaalisuutta, populaarikulttuuria, muotoilua sekä vanhoja ja uusia medioita. Diskurssisensitiivisyyden

 ohella teoksessa kunnioitetaan viipyilevää kuvan lukemisen ihannetta. <br>

<br>

Teos tarjoaa uudenlaisia avauksia visuaalisen kulttuurin tutkimuksen, taidehistorian ja sukupuolentutkimuksen alueilta ja lisäksi teos osallistuu kotimaiseen ja kansainväliseen queer-teoriasta ja sukupuolijärjestelmästä käytyyn tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen

 keskusteluun.<br>

<br>

<b>Traumaattinen muisti nykyproosassa</b><br>

<p>Riitta Jytilä</p>

<p><br>

</p>

Traumaattinen muisti nykyproosassa on ensimmäinen kotimaista traumakirjallisuutta yksityiskohtaisesti tarkasteleva tutkimus. Riitta Jytilä tutkii Katja Ketun, Sofi Oksasen, Elina Hirvosen ja Emmi Itärannan romaaneja, joissa historialliset ja kollektiiviset

 traumat kohtaavat henkilökohtaisen haavoittuvuuden tarinat. <br>

<br>

Teos osoittaa, että nykyproosa tarjoaa moninaisia aineksia keskusteluun traumaattisesta muistista ja kirjallisuudesta sen käsittelijänä. Traumaattinen muisti ei ole vain menneisyyteen liittyvä ilmiö, vaan siihen niveltyy monenlaisia yksilöllisiä, kulttuurisia,

 ekologisia, poliittisia ja taloudellisia ulottuvuuksia. Kirja nostaakin esiin trauman yhteydet yhteiskunnallisiin kysymyksiin, eriarvoisuuteen ja valtaan. Samalla teos havainnollistaa, kuinka traumaattisia kokemuksia säätelevät ja tuottavat kulttuuriset kertomukset,

 kirjalliset konventiot ja esteettiset strategiat.<br>

<br>

<b>Epäonnistumisen anatomia — Kuvaputkitehdas Valcon nousu ja tuho 1976–1980</b><br>

<p>Pasi Nevalainen</p>

<p><br>

</p>

Suomen valtion, viihde-elektroniikkavalmistaja Saloran ja kansainvälisen suuryhtiö Hitachin yhdessä perustama valtionyhtiö Valco Oy (1976-1980) muistetaan suuren luokan virheenä, jota on pidetty osoituksena valtion liiketoiminnan epäonnistumisesta. Valcosta

 piti tulla valtiojohtoisen teollisuuspolitiikan lippulaiva, joka olisi vauhdittanut kotimaisen elektroniikkateollisuuden kehitystä. Tällaista uuden toimialan veturia siitä ei kuitenkaan kuoriutunut, sillä Valcon skandaalinkäryinen epäonnistuminen romutti valtion

 tuolloisen omistajapolitiikan uskottavuuden. <br>

<br>

Teos on ensimmäinen kattava historiantutkimus valtionyhtiö Valcosta, sen perustamisen taustoista, epäonnistumisen syistä ja epäonnistumisen suorista seurauksista. Tutkimus pureutuu tapahtumiin mikrohistoriallisella tarkkuudella ja kertoo, kuinka yrityksen johto

 yritti sinnikkäästi ratkaista ilmenneet ongelmat, samalla kuitenkin sokeutuen näkemästä tilanteen kokonaiskuvaa. Se ei kyennyt ratkaisemaan nykyäänkin ajankohtaista kysymystä siitä, miten menestyä globalisoituvassa liiketoiminnassa, jossa kilpailua käydään

 hinnoilla ja jossa teollinen massatuotanto hakeutuu halvempien kustannusten maihin.<br>

<br>

<br>

<span style="font-family:Helvetica,Arial,sans-serif; font-size:18pt">Svenska litteratursällskapet i Finland</span><br>

<br>

<b>Sargade själar - De finska soldaternas krigstrauman 1939–1945</b><br>

<p>Ville Kivimäki</p>

<p><br>

</p>

Under andra världskriget vårdades omkring 18 000 finska soldater för sina psykiska skador. Vilka var de, vad hade de tvingats uppleva, och vad hände efter att de passerat bristningsgränsen? De traumatiserade soldaternas upplevelser har länge sökt sin plats

 i den traditionella historieskrivningen. I sin prisbelönta bok, som nu översatts till svenska, berättar Ville Kivimäki deras historia. Med hjälp av mängder av patientjournaler och soldaternas berättelser kartlägger han de psykiska reaktionerna och visar vilken

 betydelse frontgemenskapen och de höga idealen hade för den mentala hälsan. Militärväsendets och militärpsykiatrins syn på psykiska krigsskador står också i fokus, liksom de olika behandlingsmetoderna – allt från arbetsterapi till elchocker.

<br>

<br>

<b>Helgonnamn i almanackan</b><br>

<p>Heikki Oja</p>

<p><br>

</p>

I denna bok möter läsaren bekanta namn som Birgitta, Henrik och Klara, men också bortglömda helgon som Adelgunda, Quirinus och Corona. Många namn i dagens almanacka har sin bakgrund i den medeltida kyrkans helgonkalender och firandet av helgonens dödsdagar.

 Helgdagar som midsommar och Mikaelidagen, eller sjusovardagen och Luciadagen, är också de påminnelser om helgon.<br>

I Helgonnamn i almanackan tar Heikki Oja upp omkring 800 helgon och legender som förknippas med dem. Helgonen presenteras i datumordning från nyårsdagen till nyårsafton, och med finns även rörliga helgdagar som påsken. Förutom martyrerna ingår också namn på

 bibliska personer, biskopar och påvar, och senare även kungligheter. Namnen har funnits med i tryckta svenska almanackor och kalendrar på 1500–1700-talen. Vissa namn har stått kvar på samma datum i århundraden i de sverigesvenska och finlandssvenska almanackorna,

 medan andra fått nya datum, tagits bort och ibland också återfått sin plats.<br>

<br>

<b>Finlands svenska historia</b><br>

<p>Martin Hårdstedt</p>

<p><br>

</p>

Hur ser Finlands svenska historia ut? Är det politiken, makten, språket eller kulturen som väger tyngst?<br>

Utifrån betydelsefulla historiska skeenden sammanfattar Martin Hårdstedt här Finlands över tusenåriga svenska historia, från integrationen av de östra delarna i det svenska riket och rikssprängningen 1809 till Ålandsfrågan och dagens språkpolitiska utmaningar.

 Hur syns det svenska inflytandet i Finland, hur har relationen till Sverige utvecklats och vad symboliserar svenskspråkig identitet då och nu?<br>

Hårdstedt tecknar Finlands svenska historia som en del av hela Finlands historia men samtidigt som en viktig del av Sveriges, och Nordens, historia. Det blir inte bara en berättelse utan flera, som innebär vitt skilda saker i olika tider.<br>

<br>

<b>Den okände von Wright - Tidskritik och andra texter av Georg Henrik von Wright 1926–1997</b><br>

<p>Joel Backström & Thomas Wallgren (utg.)</p>

<p><br>

</p>

Vad berättar Georg Henrik von Wrights mer okända texter om hans författarskap och om vår tid? Den okände von Wright lyfter fram mindre kända sidor av den nordiska filosofins superstjärna och hans livliga samhällsengagemang, och ger helt nya infallsvinklar på

 hans verk och deras genomslag.<br>

I Den okände von Wright samlas ett femtiotal texter skrivna under drygt sjuttio år, från essäer och resereportage till bokrecensioner och insändare. Texterna har tidigare varit svårtillgängliga, och många har fallit helt i glömska – inte minst för att von Wright

 själv senare förbigick dem med tystnad.<br>

Texterna visar på von Wrights nyfikna mångsidighet och behandlar allt från existentiella frågor och idén om en annalkande ekokatastrof till kapprustningen och det svenska språkets betydelse för den finska identiteten. Hans stora intresse för skönlitteratur

 – Selma Lagerlöf hör till dem han gärna läste – och mera överraskande ämnesområden som Sigmund Freud och psykoanalysen, har sällan uppmärksammats tidigare. Boken lyfter också fram kontroversiella sidor av von Wright, bland annat hans insats som krigspropagandist

 1939–1944.<br>

I bokens inledning och i de utförliga kommentarerna ger filosoferna Joel Backström och Thomas Wallgren perspektiv och diskuterar den kontext där texterna växt fram. Den okände von Wright är den tredje och avslutande utgåvan inom forskningsprojektet Den okände

 von Wright.<br>

<br>

<br>

<span style="font-family:Helvetica,Arial,sans-serif; font-size:18pt">SoPhi</span><br>

<br>

<b>Haavoilla – käsite ja kokemus. Aikuiskasvatuksen näkökulmia rikkoviin elämäntilanteisiin</b><br>

<p>Erja Laakkonen, Tiina Sotkasiira, Iiris Lehto & Mirva Heikkilä</p>

<p><br>

</p>

Haavoilla – käsite ja kokemus on monitieteinen artikkelikokoelma. Siihen valitut artikkelit käsittelevät aikuisen kasvua ja kehitystä sekä haavoittumista elämänkulun taitekohdissa. Haavaa käytetään teoksen artikkeleissa metaforana, käsitteenä ja metodologisena

 välineenä. Artikkeleita sitoo yhteen paitsi aikuiskasvatustieteellinen näkökulma myös kriittinen ote: teos jatkaa keskustelua haavoittuvuudesta, mutta kieltäytyy näkemästä sitä koko elämää leimaavana määrittelynä. Se myös muistuttaa, että olemme kaikki haavoittuvia

 ja kykeneviä haavoittamaan. Teos on suunnattu aikuiskasvatustieteilijöille, yhteiskuntatieteilijöille sekä humanististen alojen tutkijoille. Se tarjoaa uusia näkökulmia ja tutkimusperustaista tietoa ja ajattelun välineitä myös heille, jotka vasta perehtyvät

 haavoittuvuuden kysymyksiin. Teos soveltuukin myös oppikirjaksi erityisesti korkeakouluihin sekä arjessaan haavoittuvuuden kysymyksiä pohtiville lukijoille kuten kansalaistoimijoille.<br>

<br>

<b>Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka työssä</b><br>

<p>Soila Lemmetty & Kaija Collin</p>

<p><br>

</p>

Aikuisten oppiminen on ratkaisevassa roolissa nyky-yhteiskunnassa ja työelämässä. Jatkuva oppiminen ja aikuispedagogiikka työssä -teos päivittää aikuisten työssä oppimisen ja aikuispedagogiikan näkökulmat ja tuo ne osaksi 2020-luvun jatkuvan oppimisen keskustelua

 tutkimusperustaisesti. Teos kokoaa yhteen yhteiskunnallisia, organisaatio- ja yksilötason näkökulmia jatkuvaan oppimiseen ja aikuispedagogiikkaan työssä, jäsennellen niitä esimerkiksi jatkuvan ja elinikäisen oppimisen, työssä oppimisen, organisaation oppimisen,

 ekspansiivisen oppimisen, kestävän oppimisen, andragogiikan, työpaikkapedagogiikan, oppimisen johtamisen, työuratoimijuuden, tunteiden ja teknostressin käsitteiden avulla.<br>

Teos toimii kattavana, ajankohtaisena ja tieteellisesti tasokkaana kokoelmana kaikille aikuisten oppimisesta, jatkuvasta oppimisesta ja työssä oppimisesta sekä näiden mahdollistamisesta ja edistämisestä kiinnostuneille. Se tarjoaa tuoretta tietoa erityisesti

 aikuiskasvatuksen ja henkilöstötyön ammattilaisille sekä kasvatus- ja yhteiskuntatieteiden asiantuntijoille ja opiskelijoille.

<br>

<br>

<br>

<br>

***<br>

HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, joten jos et saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale Agricolan toimitukseen, jotta sitä voitaisiin tarjota

 uudelleen arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista myös muussakin julkaisussa – muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös Agricolassa.<br>

<p>Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen Agricolan sivulle:

<a href="https://agricolaverkko.fi/arvostelut/" class="OWAAutoLink" id="LPlnk939385">

https://agricolaverkko.fi/arvostelut/</a> josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina sekä tallentuu "Agricolan kirja-arvostelut"

 julkaisun sivulle: <a href="https://agricolaverkko.fi/arvostelut/" class="OWAAutoLink">

https://agricolaverkko.fi/arvostelut/</a>.<br>

</p>

</div>

</body>

</html>