<html xmlns:o="urn:schemas-microsoft-com:office:office" xmlns:w="urn:schemas-microsoft-com:office:word" xmlns:m="http://schemas.microsoft.com/office/2004/12/omml" xmlns="http://www.w3.org/TR/REC-html40">
<head>
<meta http-equiv="Content-Type" content="text/html; charset=utf-8">
<meta name="Generator" content="Microsoft Word 15 (filtered medium)">
<style><!--
/* Font Definitions */
@font-face
{font-family:"Cambria Math";
panose-1:2 4 5 3 5 4 6 3 2 4;}
@font-face
{font-family:Calibri;
panose-1:2 15 5 2 2 2 4 3 2 4;}
@font-face
{font-family:-webkit-standard;
panose-1:2 11 6 4 2 2 2 2 2 4;}
/* Style Definitions */
p.MsoNormal, li.MsoNormal, div.MsoNormal
{margin:0cm;
margin-bottom:.0001pt;
font-size:12.0pt;
font-family:"Calibri",sans-serif;
mso-fareast-language:EN-US;}
a:link, span.MsoHyperlink
{mso-style-priority:99;
color:#0563C1;
text-decoration:underline;}
a:visited, span.MsoHyperlinkFollowed
{mso-style-priority:99;
color:#954F72;
text-decoration:underline;}
span.Shkpostityyli17
{mso-style-type:personal-compose;
font-family:"Calibri",sans-serif;
color:windowtext;}
span.apple-converted-space
{mso-style-name:apple-converted-space;}
.MsoChpDefault
{mso-style-type:export-only;
font-family:"Calibri",sans-serif;
mso-fareast-language:EN-US;}
@page WordSection1
{size:612.0pt 792.0pt;
margin:70.85pt 2.0cm 70.85pt 2.0cm;}
div.WordSection1
{page:WordSection1;}
--></style>
</head>
<body lang="FI" link="#0563C1" vlink="#954F72">
<div class="WordSection1">
<p class="MsoNormal"><span style="font-size:11.0pt;font-family:-webkit-standard;color:black;mso-fareast-language:FI">Agricola - Suomen humanistiverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X). Jos haluat arvostelukappaleen
lähetä sähköpostia osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com> ilmoita kirjan nimi ja kustantaja sekä oma postiosoitteesi ja puhelinnumerosi. Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit
arvostella kyseisen kirjan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family:-webkit-standard;color:black;mso-fareast-language:FI">***<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><b><span style="font-family:-webkit-standard;color:black;mso-fareast-language:FI">KARISTO<o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family:-webkit-standard;color:black;mso-fareast-language:FI"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family:-webkit-standard;color:black;mso-fareast-language:FI">Olli Kleemola, Riku Kauhanen, Aake Kinnunen : Käsin ja sydämin: sota-ajan puhdetyöt<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family:-webkit-standard;color:black;mso-fareast-language:FI"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family:-webkit-standard;color:black;mso-fareast-language:FI">Rintamapuhdetyöt ovat monelle suomalaiselle tuttu ilmiö. Useista suomalaiskodeista löytyy vieläkin alumiinisia puukontuppia, tuohisia rasioita tai tykinhylsyistä
tehtyjä maljakoita, jotka ovat syntyneet jatkosodan pitkän asemasotavaiheen aikana. Harva kuitenkaan tietää, että puhdetyöilmiön juuret voidaan jäljittää esihistoriaan saakka tai että jatkosodan puhdetyöinnostus kasvoi ajoittain jopa teollisuusmittoihin. Käsin
ja sydämin avaa uusia näkökulmia rintamapuhdetöiden historiaan. Keitä olivat puhdetöiden tekijät? Millaisilla työkaluilla he työskentelivät ja mitä materiaaleja he käyttivät? Miten sodanjohto pyrki kontrolloimaan puhdetöiden tekoa? Aiemmin hyödyntämätön arkistoaineisto
tuo autenttista ajankuvaa jatkosodan vuosilta. Kokonaisuutta täydentää runsas kuvitus puhdetöiden teosta sekä tasokkaat kuvat nykypäivään säilyneistä esineistä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family:-webkit-standard;color:black;mso-fareast-language:FI"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family:-webkit-standard;color:black;mso-fareast-language:FI">***<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family:-webkit-standard;color:black;mso-fareast-language:FI">Juhani Niemi : Tulin pitkin Härkätietä: tarinoita kotikaupungista<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family:-webkit-standard;color:black;mso-fareast-language:FI"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family:-webkit-standard;color:black;mso-fareast-language:FI">Professori Juhani Niemi syntyi yhtenä suurten ikäluokkien edustajista Helsingin Kätilöopistolla, mutta hänen lapsuus- ja nuoruusmuistonsa liittyvät kiinteästi
Hämeenlinnaan. Rintamamiestalossa varttunut ja maineikasta Hämeenlinnan lyseota käynyt nuorimies ehti kokea kasvuvuosinaan ikätovereidensa tavoin mopoilun hurman, kasvienkeruun vaivan, koulun matematiikan kauhut, Lasse Liemolan fanituksen ja muun nuorille
kuuluvan ”paheen ikuisen”. Kirjassaan Juhani Niemi viivähtää myös tämän päivän Hämeenlinnassa: rantareitillä, kauppakeskus Goodmanissa ja Verkatehtaalla. Valokuvat, piirrokset, pääsyliput, kunniakirjat ja muut elettyyn aikaan liittyvät dokumentit elävöittävät
tarinoita. Tulin pitkin Härkätietä kuvaa väkevästi Hämeenlinnan paikallishistoriaa, josta vanhat ja nuoremmatkin hämeenlinnalaiset löytävät hellyttävän tuttuja paikkoja, henkilöitä ja tapahtumia. Mutta melko samanlaista oli tuohon aikaan monessa muussakin
suomalaisessa pikkukaupungissa, vaikka paikat, henkilöt ja tapahtumat olivat toisia. Pikkupojat uivat, hiihtivät, kävivät koulua, kilpailivat ja tappelivat kuitenkin kaikkialla samalla tavalla. Niinpä Juhani Niemen teos on yleisemminkin mielenkiintoinen ajankuva
sodanjälkeisistä kasvun vuosista. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family:-webkit-standard;color:black">***<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><b><span style="font-family:-webkit-standard;color:black"><o:p> </o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal"><b><span style="font-family:-webkit-standard;color:black">KIRJAPAJA<o:p></o:p></span></b></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family:-webkit-standard;color:black"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size:11.0pt;font-family:-webkit-standard;color:black;mso-fareast-language:FI">Sini Mikkola: Rakkaat sisaret, riehaantuneet rouvat : Martin Lutherin naiset<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size:11.0pt;font-family:-webkit-standard;color:black;mso-fareast-language:FI"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size:11.0pt;font-family:-webkit-standard;color:black;mso-fareast-language:FI">Työtovereita vai heikompia astioita? Älykkäitä ajattelijoita vai leveälanteisia, jotta istuisivat hiljaa? Minkälainen oli reformaattori Martin
Lutherin naiskuva? Moni Lutherin teksti saa nykynaisen niskakarvat pörhistymään, kun taas toisissa Luther kohtaa naisessa rakkaan työtoverin tai lähimmän ystävän. Martin Lutherin ylle on soviteltu niin sovinistin kuin feministin viittaa. Luther oli kuitenkin
ennen muuta aikansa lapsi, johon vaikuttivat sekä 1500-luvun käsitykset naiseudesta että henkilökohtaiset kokemukset. Sini Mikkolan teos esittelee mielenkiintoisia naiskohtaloita reformaation ajalta. Samalla hän pohtii, millaisiksi Luther käsitti naisen olemuksen,
roolin ja tehtävät - ja miksi. Mikkola kirjoittaa naishistoriaa kiehtovasti ja yleistajuisesti. Hän hahmottaa todelliset naiset ”karkurinunnien, pikkuvaimojen ja naispaholaisten” takaa. Samalla teos tarjoaa uuden näkökulman Lutherin lähipiiriin, henkilökuvaan
ja ajatteluun. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">***<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kolme pyhää<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nylén, Antti<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Antti Nylen tarttuu uutuuskirjassaan kolmeen satoja vuosia sitten eläneeseen ihmiseen, jotka ovat pitkään vaivanneet hänen ajatuksiaan. Varhaiskirkon diakoni Stefanos suututti juutalaiset vallanpitäjät ja kivitettiin kuoliaaksi, Assisin
Franciscus mullisti kirkkoa 1200-luvulla ja maalaistyttö Jeanne d'Arc tarttui miekkaan 1400-luvun alun Ranskassa. Nämä kolme johdattavat esseistin pohtimaan ajatusten ja tekojen suhdetta myös ja ennen kaikkea nykymaailmassa. Onko uskolla mitään aitoa poliittista
merkitystä? Onko aatteissa enää vallankumouspotentiaalia? Mikä ihmistä oikeastaan motivoi poikkeuksellisiin tekoihin? Ja mitä se ”pyhyys” oikein on?
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">***<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Krimiturkkinen karhu — Venäjää kotikäyttöön<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mäkelä, Hannu<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Avioliiton myötä Hannu Mäkelä sai uudenlaisen kosketuksen Venäjään. Maa ja sen kulttuuri olivat olleet hänelle läheisiä vuosikymmeniä, mutta venäläisen vaimon ja perheen kanssa sikäläisestä elämänmenosta tuli kiinteä osa omaa elämää.
<br>
<br>
Krimiturkkisessa karhussa Mäkelä kuljettaa lukijan ihmisten Venäjälle, arkeen ja sen väliin suuriin iloihin, mutta myös raskaisiin suruihin, jotka turkin alta vähitellen avautuvat.
<br>
<br>
Ihmiselämän pyrinnöt ovat tässä maailmassa yhteisiä, mutta paikka, kieli ja kulttuuri uurtavat meihin jälkensä. Siksi Venäjä on Mäkelälle vuosikymmenien jälkeenkin sekä tuttu että kummallinen yhtä aikaa. Ja varsinkin Pietari on alati kiehtova. Asiat ihmisten
kesken ovat siellä perimmiltään samanlaisia kuin kaikkialla. Ja silti joka askeleella löytää ja näkee myös uutta.
<br>
<br>
Hannu Mäkelä on kirjoittanut ja toimittanut vuodesta 1965 alkaen noin kaksisataa teosta. Hänen tuotantonsa kuuluu romaaneja, runoja, näytelmiä, kuunnelmia ja tietokirjoja. Hän on saanut työstään lukuisia tunnustuksia. Taiteen akateemikoksi Mäkelä nimitettiin
vuonna 2016. <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">***<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Sopivia ja sopimattomia — Lempi, luokka ja suomalainen parisuhde<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kolbe, Laura; Järvinen, Katriina<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Katseet kohtaavat ja rakkaus täyttää sydämen. Asialla on harvoin kuitenkaan yksin Amor, sillä siihen, kuka löytää kenetkin vaikuttavat elämänpiiriimme ja taustamme. Ja kun yhteen asti on päästy, kyse ei ole vain kahden kaupasta, vaan mukana
tulevat kummankin lähiyhteisö, suku ja sen arvostukset.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Katriina Järvinen ja Laura Kolbe avaavat teoksessaan parisuhteen muotoutumiseen usein huomaamattamme vaikuttavia jännitteitä. Vaikka menneen maailman naimakaupat ja säädynmukaiset avioliitot voivat tuntua kaukaisilta, taustaansa ei pääse
eroon kukaan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Teos on yleistä ja yksityistä yhdistävä tutkimusmatka suomalaisen parisuhteen sopiviin ja sopimattomiin ennen ja nyt.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tekijöiden Luokkaretkellä hyvinvointiyhteiskunnassa -kirjan tavoin se hätkähdyttää ja saa lukijan katsomaan elämäänsä uusin silmin.<br>
***<br>
<br>
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Sävyttömät sanat — Kun vastakkainasettelut saivat vallan<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Leppä, Asta<br>
<br>
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">”Katsos, eihän kukaan halua tinkiä mielipiteistään. Kaikki ovat nykyisin mielestään oikeassa.”<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Puolesta tai vastaan, kyllä tai ei - vastakkainasettelut jyräävät ja tiedosta viis, kun samanmieliset kutsuvat peukuttamaan puolestaan. Nykyihmisellä kun on hyvä olla mielipide, olipa kyse maahanmuuttajien kotoutumisesta, pyöräteiden kunnossapidosta
tai lähikaupan vajavaisesta hedelmävalikoimasta.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Asta Leppä kirjoittaa uudessa teoksessaan kärjistyneitä kantoja ja mustavalkoisia vastakkainasetteluja suosivasta ajastamme. Mihin on kadonnut sävyjen taju ja toisen kunnioittamisen hyve? Mistä jyrkkyys kumpuaa? Ja ennen kaikkea, mitä tapahtuu
myötätunnolle, kun vastakkainasettelut saavat vallan? Elämä kun sittenkin on useimmiten jossakin ääripäiden välillä, mustaa ja valkoista yhtä aikaa.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">***<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kaapin henki — Tavaravaivaisen tunnustuksia<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Honkasalo, Laura<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Tavara ei ole pelkkää materiaa. Luomme tunnesiteitä tavaroihimme, emmekä edes aina huomaa sitä. Kirjailija Laura Honkasalo on keräillyt aarteita lapsesta asti, kunnes hän alkoi miettiä, miten paljon tavarat sitovat. Kohdatessaan vinttiin
arkistoidun käytetyn raskaustestin Honkasalo päätti tehdä tavarasuhteelleen jotain. Auttaisiko Konmari tai kuolinsiivous, vai löytyisikö avain onneen minimalismista? Voiko kirppiskuumeesta parantua? Onko kirjojen keräilyssä järkeä, kun asuintila maksaa maltaita?
Tarvitaanko muisteluun todella oma muistokirstu? <br>
<br>
Kaapeista kaivettujen tavaroiden läpikäyminen pakottaa kohtaamaan oman menneisyyden ja turvattomuuden tunteen. Kuinka paljon on tarpeeksi?
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">***<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mieli maassa? — Ympäristötunteet<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Pihkala, Panu <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Mitä on ympäristöraivo? Tai ympäristöyllätys? Onko mielesi maassa vai ilmassa? Ympäristöahdistuksen ja toivon tulkkina tunnetuksi tullut Panu Pihkala pohtii uudessa kirjassaan, miten monin eri tavoin ihmisen tunne-elämä on sidoksissa maahan.
Mieli ja maailma ovat syvässä vuorovaikutuksessa. <br>
<br>
Ensimmäinen suomenkielinen ympäristötunteiden käsikirja johdattaa tuntemaan ja oivaltamaan, miten eri tunteet voivat liittyä luontoon ja ympäristöasioihin. Tarkoitus ei ole määritellä ympäristötunteita tyhjentävästi, vaan kutsua lukija pohtimaan ja tunnistamaan
niin surullisia kuin iloisia mielenmaisemia. Kirja sopii kaikille tunteville maailmasta ja sen tilasta kiinnostuneille ihmisille.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">***<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Urheilun unelmia ja urotekoja — Kiveen hakatut<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Teronen, Arto; Vuolle, Jouko <o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Urheilijat ovat tarjonneet meille monia hienoja hetkiä. Urotekoja on tehty mäissä, radoilla, tukijoukoissa ja joskus kabineteissakin. Monet niistä muistetaan, vaikka osa on suurelta yleisöltä jo unohtunut. Elämä ei kuitenkaan ole vain urheilua.
Sankarinviitan alla on aina ihminen unelmineen ja haaveineen, onnistumisine ja epäonnistumisineen. Millaisia ovat ihmiset urotekojen takana?<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Arto Terosen ja Jouko Vuolteen uusi teos jatkaa tekijöiden huippusuosittua Kiveen hakatut -sarjaa, jossa he kertovat edesmenneiden urheilusankareiden ja urheilun taustavaikuttajien elämästä. Teosta varten on haastateltu mm. urheilijoiden
omaisia, ystäviä ja kollegoita.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Teos on lukuelämys kaikille urheilun ystäville. Se on myös katsaus suomalaiseen elämänmenoon niin urheiluareenoilla kuin kotikatsomoissakin. Teoksessa ovat mukana mm. Matti Nykänen, Kalevi ”Häkä” Häkkinen, Anni Collan, Timo Mäkinen ja Pekka
Peltokallio.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">***<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Ikävä vanhoja ateisteja — ja muita kirjoituksia<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jolkkonen, Jari<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Piispa Jari Jolkkonen ottaa uutuusteoksessaan kantaa ajankohtaisiin teemoihin. Hän kirjoittaa terävästi ja suorasanaisesti uskonnonvapaudesta, monikulttuurisuudesta, kirkon ja yhteiskunnan suhteesta, ihmisen vapaudesta ja vastuusta. Julkinen
keskustelu eutanasiasta ja spekulaatiot elämästä Maan ulkopuolella saavat piispan pohtimaan elämän ja kuoleman suuria kysymyksiä. Keskustelukumppanikseen piispa haastaa kenet tahansa totuutta etsivän ihmisen, niin uskovan kuin ateistin.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">***<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kirkas mystiikka — Kirjoituksia tieteestä, taiteesta ja teologiasta<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Rekola, Juhani<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Perimmäiset kysymyksemme ovat myös ensimmäisiä ja viimeisiä kysymyksiä. Ihminen törmää niihin, jos hän miettii elämän merkitystä, epäoikeudenmukaisuutta, kauneutta ja alkuperää. Juhani Rekolaa ihmiselämän rajallisuus ajoi etsimään vastauksia
paitsi uskosta, myös tieteestä ja taiteesta. Rekolan esseistiikka ammentaa hämmästelystä ja halusta ymmärtää. Kun ihmisen tieto lisääntyy, Jumala voi kuolla tai jäädä hämärän mystiikan marginaaliin. On kuitenkin toinenkin vaihtoehto, kirkas mystiikka, joka
mahdollistaa uskon, tieteen ja taiteen vuoropuhelun. Toimittaja Heimo Hatakka on koonnut Rekolan 1970-80-lukujen kirjoitukset kokoelmaksi, joka valaisee arvostetun esseistin ajattelua ja uskoa.
<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">***<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><b>KOALA<o:p></o:p></b></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Falk Breuer & Walter Waiss: Hävittäjälentäjänä neljällä rintamalla: kapteeni Heinrich Sannemann<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kun Heinrich Sannemann kuoli 96-vuotiaana 7. tammikuuta 2014, vain harvat tiesivät, että hän oli palvellut Hävittäjärykmentti 3 Udetissa lentueenpäällikkönä ja laivueenkomentajana. Sannemann itse oli halunnut jättää taakseen tämän jakson
elämästään. Hänen jäämistöstään löytyneiden ja huolella säilytettyjen valokuvien ja papereiden suuri määrä kuitenkin osoittaa, että lentäjän ura ei ollut hänelle suinkaan merkityksetön. Kolmeen lentopäiväkirjaan oli kirjattu 1 650 lentoa, joista sotalentoja
oli noin 400. Ne kaikki oli kirjattu yksityiskohtaisesti, samoin kuin hänen 23 ilmavoittoilmoitustaan todistajanlausuntoineen. Varsinaiseksi aarrearkuksi osoittautui kuitenkin hänen laaja kirjeenvaihtonsa morsiamensa Marlies Dierksin kanssa. Satoja kirjeitä
oli sidottu nipuiksi, sinetöity ja pakattu matkalaukkuun. Nämä lähes päivittäin kirjoitetut kirjeet välittävät autenttisen näkymän kahden nuoren, vaikeina aikoina omaa elämäntapaansa etsivän ihmisen tunteisiin. Ne ovat lisäksi peittelemätön osoitus siitä,
miten poliittinen mielipiteenmuokkaus vaikutti ihmisiin. Heinrich Sannemannin kuvaukset ilmataisteluista välittävät todenmukaisen kuvan kuolemanvaarasta, jolle molemman osapuolen lentäjät olivat alttiina.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">***<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Harri Mustonen: Hävittäjäkomentaja Eka Bergström<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Puna-armeijan suurhyökkäys kesällä 1944 tuli yllätyksenä Suomen sodanjohdolle. Lentorykmentti 3:n komentaja everstiluutnantti Gustaf ”Eka” Magnusson oli kuitenkin aavistanut sodan lopputuloksen jo varhain ja toteuttanut hävittäjien johtamisjärjestelmän
Kannaksella sekä laatinut lentorykmenttinsä vetäytymissuunnitelman. Näiden valmistelujen ansiosta vähälukuiset hävittäjämme kykenivät taistelemaan vihollisen ilmaylivoimaa vastaan ja aiheuttamaan hyökkääjälle tuntuvia tappioita. Eka Magnusson oli perehtynyt
hävittäjien johtamiseen 30-luvulla tekemillään ulkomaankomennuksilla, mutta uudistusmielinen upseeri ei saanut vastakaikua Ilmavoimien johdolta ja hän joutui kamppailemaan näkemystensä puolesta vielä sotienkin aikana. Talvisodan syttyessä Magnusson joutui
laivueenkomentajana epätoivoiseen tehtävään puolustaessaan pienellä hävittäjäosastolla Kannaksen ilmatilaa. Raskas kokemus sai hänet vakuuttumaan hyvin johdetun ja suorituskykyisen hävittäjäaseen tärkeydestä pienen maan puolustuksessa. Kun Suomen kohtalon
hetki sitten koitti kesällä 1944, havaittiin Magnussonin luoman johtamisjärjestelmän merkitys puolustustaistelussa ja hänelle myönnettiin ansioistaan Mannerheim-risti. Myös alaiset arvostivat Magnussonia – hän oli komentaja, joka loi laivueensa hengen osallistumalla
miestensä rinnalla ilmataisteluihin. Eka Magnusson on tunnettu saavutuksistaan hävittäjäkomentajana, mutta hän oli myös humanisti ja henkinen etsijä, joka perehtyi eri uskontoihin ja oli kiinnostunut teosofiasta sekä ruusuristiläisyydestä. Kirjan sivuilta
piirtyykin kuva poikkeuksellisesta upseerista ja ihmisestä, joka kulki vankkumatta valitsemallaan tiellä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">***<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kari Stenman: Merilentolaivue: lentolaivue 6 sodassa<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Erillinen Lentolaivue, myöhemmin Lentolaivue 36, Lentolaivue 6 ja Pommituslentolaivue 6, oli ainoa laivue, jonka nimi muutettiin kolmesti sotien aikana. Laivue toimi koko sotatoimien ajan merivoimien hyväksi, tehtävänä merialueen valvonta
ja siellä esiintyvien vihollisten torjunta. Laivueen toiminnallisen kohokohdan muodosti vuoden 1942 avovesikaudella käyty sukellusvenesota. Toukokuun lopun ja marraskuun alun välillä tehtiin parikymmentä varmaa sukellusvenehavaintoa, joissa kaikissa hyökättiin
syvyyspommein veneiden kimppuun. Laivueen 2. lentue ilmoitti kaudella upottaneensa hyvässä uskossa kymmenen sukellusvenettä, mutta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen pääsy Venäjän arkistoihin osoitti, että vain neljä tosiasiassa upotettiin tai osallistuttiin
niiden upottamiseen. Keväällä 1943 saksalaisten laskema kaksinkertainen sukellusveneverkko Porkkalan ja Tallinnan välissä esti täysin veneiden pääsyn siitä länteen. Loppusota kuluikin sitten yksitoikkoisessa päivystyksessä merialuetta valvottaessa. Talvisodan
aikana laivueen kalustona olivat vanhentuneet Ripon-koneet. Välirauhan aikana koneet korvattiin sotasaaliiksi saaduilla ja Valtion Lentokonetehtaalla kunnostetuilla koneilla, päätyyppeinä Tupolev SB -pommittajat ja Polikarpov I-153 -hävittäjät. Avovesikausina
kalustoa täydennettiin eri tavoin hankituilla vanhentuneilla vesikoneilla. Tässä teoksessa käsitellään myös tilapäisesti perustettu Lentolaivue 15, joka erikoistui ambulanssi- ja propagandalentoihin sekä sissien lentokuljetuksiin ja huoltoon vuoden 1941 etenemisvaiheen
ja seuraavan talven ajan.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">***<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Jukka Piipponen: Lauri Hämäläinen: lentäjän tarina<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Nuori Lauri Hämäläinen kiinnostui lentokoneista nähtyään sellaisen ensimmäisen kerran. Lentäjät olivat tietysti sankareita, mutta utelias poika halusi myös tietää miten lentokoneet pysyivät ilmassa. Lentokurssinsa priimuksena valmistunut
Hämäläinen sai talvisodassa pikakoulutuksen hävittäjälentäjäksi, mutta ei ehtinyt osallistua taisteluihin. Jatkosodan syttyessä hän oli valmis taisteluihin ja saavutti ensimmäisen ilmavoittonsa sodan ensiviikkoina. Sodan jatkuessa tekniikasta kiinnostunut
Hämäläinen komennettiin koelentokeskukseen. Tehtävässä vaadittiin kovia hermoja, sillä koelentäjän keskimääräinen elinikä oli lyhyt. Läheltä piti -tilanteita sattui Hämäläisellekin, mutta onni oli hänelle aina myötäinen. Sodan päätyttyä hän jatkoi suomalaisen
lentokoneteollisuuden parissa ja opiskeli diplomi-insinööriksi. Lauri Hämäläisen työura jatkui teollisuuden eri tehtävissä ja hän toimi muun muassa Helsingin Sanomien ilmailuavustajana. Lentämistä hän ei kuitenkaan koskaan jättänyt.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">***<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Harri Mustonen: Kohtalona taivas: hävittäjälentäjä Lauri Nissisen tarina<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Lauri ”Lasse” Nissinen oli intomielinen hävittäjälentäjä. Hänen elämänsä täyttivät lentäminen sekä viehättävä nuori nainen Kaisa, jonka kanssa Lasse meni naimisiin jatkosodan alussa. Ilmataisteluissa Nissinen kävi sumeilematta viholliskoneiden
kimppuun ja rohkeudestaan hänelle myönnettiin Mannerheim-risti. ”Lennämme kuin haukat, aamusta myöhään yöhön”, hän kirjoitti yhdessä lukuisista kirjeistään vaimolleen. Sodan mittaan rämäpäisestä hävittäjä-ässästä kasvoi kokenut ja harkitseva lentueenpäällikkö.
Kukaan vastustajista ei Lassea pystynyt voittamaan, mutta sodan julma taivas koitui lopulta 25-vuotiaan lentäjän kohtaloksi. Harri Mustosella on ollut käytössään poikkeuksellisen laaja ja arvokas kokoelma alkuperäislähteitä, muun muassa Lauri Nissisen kirjeet,
päiväkirjat ja valokuva-albumit. Lisäksi Sota-arkiston ja ilmailumuseoiden arkistot sekä lukuisat julkaistut ja julkaisemattomat lähdeteokset täydentävät henkilökuvaa tästä traagisesti surmansa saaneesta hävittäjälentäjästä.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">***<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Lawrence Paterson: Kolmannen valtakunnan erikoisjoukot: Brandenburg-rykmentti 1939-1945<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Saksan asevoimien Brandenburg-eliittiyksikön saavutukset tunnetaan, mutta siitä huolimatta rykmentistä on kirjoitettu vain vähän. Erikoistehtäviä varten vapaaehtoisista muodostettu yksikkö suoritti vaativia ja vaarallisia erikoistehtäviä,
muun muassa sabotaasia vihollisen linjojen takana, usein vihollisen asepukuun tai siviilivaatteisiin pukeutuneena. Brandenburg-rykmentin tehtäviä olivat myös elintärkeiden viholliskohteiden valtaaminen ennen varsinaisen hyökkäyksen alkua, viestiyhteyksien
katkominen ja huoltokolonnien tuhoaminen. Yksikkö suorittikin operaatioita kaikilla rintamilla aina Lapista Pohjois-Afrikkaan. Lawrence Paterson on perehtynyt arkistolähteisiin sekä aiemmin julkaistuihin tutkimuksiin ja teoksiin. Väriä antavat entisten Brandenburg-rykmentin
sotilaiden omakohtaiset kertomukset ja harvinaiset valokuvat.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">***<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kari Stenman: Junkers-laivue: lentolaivue 44 sodassa<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">Kari Stenman jatkaa Suomen ilmavoimien sota-ajan laivueista kertovaa sarjaansa pommituslentolaivueilla. Ensimmäisenä on vuorossa Lentolaivue 44, jolla oli sodan syttyessä kalustonaan englantilaiset Bristol Blenheim -pommikoneet. Sodan pitkittyessä
Saksasta saatiin ostettua ajanmukaisia Junkers Ju 88 -syöksypommittajia, jotka osoitettiin LeLv 44:lle. Kesän 1944 torjuntataisteluissa pommikoneilla oli merkittävä rooli Neuvostoliiton hyökkäyskärjen pysäyttämisessä muun muassa Talissa. Junkersien tarkasti
pudottamat 500- ja 1000-kiloiset pommit olivat merkittävästi tuhovoimaisempia kevyempiin lentopommeihin verrattuna.<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal">***<o:p></o:p></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family:-webkit-standard;color:black">HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, joten jos et saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä
saamasi arvostelukappale Agricolan toimitukseen, jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista myös muussakin julkaisussa – muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös Agricolassa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-family:-webkit-standard;color:black">Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen Agricolan sivulle:<span class="apple-converted-space"> </span><a href="https://agricolaverkko.fi/arvostelut/">https://agricolaverkko.fi/arvostelut/</a><span class="apple-converted-space"> </span>josta
se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina sekä tallentuu "Agricolan kirja-arvostelut" julkaisun sivulle:<span class="apple-converted-space"> </span><a href="https://agricolaverkko.fi/arvostelut/">https://agricolaverkko.fi/arvostelut/</a>.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal"><o:p> </o:p></p>
<p class="MsoNormal"><span style="font-size:11.0pt"><o:p> </o:p></span></p>
</div>
</body>
</html>