[H-verkko] Arvosteltavaksi: Docendon syksyn 2016 kirjoja

[Tapio Onnela]

 Agricola - Suomen historiaverkko tarjoaa kirjoja arvosteltavaksi Agricolan kirja-arvostelujulkaisuun (ISSN 1796-704X). Jos haluat arvostelukappaleen, lähetä sähköpostia osoitteeseen: <agricolan.arvostelut at gmail.com: ilmoita kirjan nimi ja kustantaja sekä oma postiosoitteesi (maaposti!). Tiedot toimitetaan kustantajalle, joka lähettää sinulle kirjan. Perustele lyhyesti miksi juuri sinä haluaisit arvostella kyseisen kirjan.
***
Koska kotimaa meidät lähetti - SS-mies Sakari Haikala Hitlerin eliittijoukoissa (Mirja Turunen)

Suomessa lähti välirauhan aikana sotimaan Saksaan Hitlerin eliittijoukkoihin Waffen-SS:ään 1 200 sotilasta. Sakari Haikala ei ollut nuorista lähtijöistä värittömimpiä.

Suomalaiset päätyivät itärintarintaman kovimpiin taisteluihin ja Groznyin porteille Wiking-divisioonassa, joka oli eliittijoukoissakin parhaimmistoa. Vaikka Waffen- SS-joukoissa vaadittiin fanaattista uhrautumista, sotaretki oli muutakin kuin ruudinkatkua. Haikala oli aikansa parhaan sotilaskoulutuksen saanut tappaja, mutta myös romantikko rakkausjuttuineen ja runoineen. Suomalaiset SS-miehet ehtivät siemailla laatukonjakkeja ja tutustua maalaispojille outoihin bordelleihin.

Kirjassa piirtyy yhden henkilön kokemusten kautta, millaisia suomalaiset SS-miehet olivat ja mitä he olivat rintamalla tekemässä. Heille Kaukasus oli kuin laajennettu Karjalan kannas, jossa taisteltiin samojen päämäärien puolesta kuin kotirintamalla. Haikalan suhde Saksaan oli kaksijakoinen: hän arvosti Hitleriä siitä, että hän oli hyökännyt Neuvostoliittoon ja pelastanut siten Suomen. Toisaalta hän sai kuulla jo Saksassa, että omat vanhemmat kuuluisivat tapettaviin, jos Hitlerin kaavailema ”Uusi Eurooppa” toteutuisi.

Sodan jälkeen Sakari Haikala pakeni vuodeksi Norjaan pelätessään joutumista valtiollisen poliisin vangiksi. Sotaretkestä tuli hänelle ja aseveljille elämänmittainen taival SS-miehenä, sillä kaikki he joutuivat puolustelemaan valintojaan koko loppuelämänsä. Sakari Haikala ei katunut eikä peitellyt SS-taustaansa sodan jälkeenkään. Jos häntä haukuttiin ”natsisiaksi”, hän puolustautui nyrkein, mutta toisaalla hän taas innostui kulttuurista ja taidevalokuvauksesta. Haikala oli veturinkuljettaja, joka saattoi pysäyttää junan vain saadakseen ikuistettua ohi vilahtaneen valokuvauksellisen maiseman.

FT Mirja Turunen on kotkalainen toimittaja ja historioitsija, joka on aiemmin julkaissut kiitetyn, sisällissodan julmuuksia käsitelleen kirjan Veripellot (2005).
***
Eichmann Jerusalemissa - Raportti pahuuden arkipäiväisyydestä (Hannah Arendt)

Juutalaisten kuljetuksista keskitysleireille vastanneen Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä vuonna 1963 julkaistu Hannah Arendtin raportti Eichmann in Jerusalem: A Report on the Banality of Evil herätti välittömästi valtavan kohun. Arendt tarkastelee teoksessaan ennakkoluulottomasti niin oikeudenkäynnin historiallista taustaa, sen oikeudellista, poliittista ja moraalista oikeutusta kuin juutalaisjohtajien vastuuta natsien tekemän kansanmurhan toteuttamisessa. Samalla hän loi käsitteen ”pahuuden arkipäiväisyys”. 1900-luvun kansanmurhaaja olikin tavallinen ihminen, jonka rikosten taustalla olivat perin inhimilliset ominaisuudet: ajattelemattomuus, sokea sääntöjen seuraaminen ja moraalinen mielikuvituksettomuus. Yritys ymmärtää pahuutta johti siihen, että juutalaista Hannah Arendtia syytettiin natsiksi ja juutalaisvastaiseksi.

Kirja on pureva poliittinen arvostelma sekä yhden natsirikollisen teoista että koko 1900-luvun eurooppalaisesta poliittisesta kulttuurista ja sitä vaivanneesta itsepetoksen sävyttämästä arvostelukyvyn ja poliittisen ajattelun puutteesta.

Nyt suomennettu Eichmann Jerusalemissa – raportti pahuuden arkipäiväisyydestä on hätkähdyttävä puheenvuoro myös nykyhetken Euroopassa, missä sadattuhannet ihmiset ovat joutuneet hakemaan turvapaikkaa. Kriisin keskellä ihmisoikeudet ovat jälleen kerran osoittautuneet hauraiksi rakennelmiksi. Teos ravistelee ja järkyttää: pahuus ei ole arjelle vierasta saati menneisyyden totalitarististen yhteiskuntien ominaisuus. Sitä on kaikkialla, missä ihmiset lakkaavat pohtimasta, mitä he ovat tekemässä ja mitä siitä seuraa.

Suomennoksessa on Suomen johtavana Arendt-tutkijana tunnetun dosentti Tuija Parvikon esipuhe.

Hannah Arendt (1906–1975) oli 1900-luvun tärkeimpiin kuuluva saksalainen filosofi ja politiikan teoreetikko, joka tutki muun muassa valtaa, auktoriteettia ja totalitarismia. Häneltä on aiemmin suomennettu teokset Vita activa ja Totalitarismin synty.

Kirjan ovat suomentaneet FT Antero Holmila ja YTT Jouni Tilli.
***
Se oli yhtä tulihelvettiä - Talvi- ja jatkosodan kasvot (Tarja Lappalainen)

Jotta emme unohtaisi: sotahistoriaa meille kaikille suomalaisille! Sotiemme veteraanit kertovat henkilökohtaisesti sodan kurimuksesta, taistelutilanteista ja siitä, kuinka ihme tapahtui – Neuvostoliitto ei saanut miehitettyä Suomea. Veteraanien lisäksi kuvaa tarkentavat tekijän haastattelemat omaiset ja sotahistorian asiantuntijat kuten professori Martti Turtola, professori Pekka Visuri ja Mannerheim-asiantuntija Paavo Friman.

Kirjassa on laaja-alainen, mielenkiintoinen kuvitus, joka sisältää runsaasti ennen julkaisematonta materiaalia.
***

Kuka oikein tietää - Kun mielipide haastoi tieteen (Tiina Sarja)

Onko ilmastonmuutos ihmisen aiheuttama? Kumpi on terveellisempää, margariini vai voi? Pilaako raha tutkimuksen, vai miksi saamme päinvastaisia tutkimustuloksia samasta asiasta?

Kun tieteilijä jaarittelee todennäköisyyksistä ja epävarmuuksista televisiossa, karismaattinen kokemusasiantuntija ottaa tilan ja kertoo, kuinka asiat ovat. Netissä oikeaa ja väärää tietoa on hankala erottaa, eikä kansallisiin auktoriteetteihin enää uskota. Tavallisen ihmisen valtaa hämmennys, kuka oikein tietää.

Ristiriitaiset tiedejutut ovat arkipäivää mediassa. Moni menettää uskonsa tieteen kykyyn tuottaa luotettavaa tietoa luettuaan vuodesta toiseen tieteen haparoivasta totuuden etsimisestä. Erimieliset tutkimukset ovat kuitenkin tieteen luotettavuuden ydin ja sitä eteenpäin vievä voima. Tämä kirja kertoo, miksi.

Kuka oikein tietää valottaa tieteellisen tiedon syntyprosessia ja tiedon muuttumista laboratoriosta päivälehden tiedesivuille ja edelleen sosiaaliseen mediaan. Kirja tutkii, mitä eroa on tieteellisellä kiistalla ja median luomalla valekiistalla. Teos pohtii myös, miksi mielipide tai henkilökohtainen kokemus ei ole yhtä painava kuin tieteellinen tieto.

Tiina Sarja on vapaa kirjoittaja, joka työskentelee tekniikan alalla. Hän on koulutukseltaan tekniikan tohtori ja tiedeviestinnän maisteri.
***
Suomen idea (Jarno Limnéll toim.)

Suomi täyttää itsenäisenä valtiona sata vuotta. On aika katsoa kunnioittavasti taaksepäin ja samalla suunnattava katse tulevaisuuteen. Rakennamme Suomea aina istorian ja tulevaisuuden risteyskohdassa. Tärkein kysymys Suomessa nyt kuuluu: Millainen Suomi on ja mitä suomalaisuus merkitsee – tulevaisuudessa? Tai paremminkin: Millaisen Suomen ja suomalaisuuden haluamme luoda?

Tässä kirjassa luodaan Suomen tulevaisuuden ideaa. Kirjoittajat pohtivat sitä ja sen mukaista tarinaa omista näkökulmistaan. Kirjoittajia yhdistää näkemys Suomen tulevaisuuden tarinan tarpeellisuudesta. Kirjassa katsotaan tulevaisuuteen ja pohditaan myös keinoja ja ratkaisuja, joilla tavoiteltu tulevaisuus – Suomen idea – on mahdollista saavuttaa. Omien arvojemme kestävyys sekä suomalaisten niitä kohtaan osoittama luottamus on Suomen idea luomisen keskiössä.

Kirjan kirjoittajat ovat sekä arvostettuja ja ansioituneita suomalaisia että tulevaisuutemme toivoja. Heitä kaikkia on kannustettu kirjoittamaan rohkea ja perusteltu näkemyksensä Suomen tulevaisuuden ideasta. Suomen idean rakennusaineet luodaan kirjan 25 tiiviissä artikkelissa, joissa Suomen tulevaisuutta katsotaan eri näkökulmista. Kirjan lopussa esitetään kootusti ehdotus Suomen tulevaisuuden ideasta ja sen tarinasta.

Suomen tulevaisuuden ideaa eivät kirjoita yksinomaan tämän kirjan kirjoittajat. Jokaisen suomalaisen ääni ja mielipide on tärkeä. Kirjan kirjoittajat haluavat kannustaa jokaista suomalaista pohtimaan tulevaisuuden Suomea ja sen tarinaa. Kansallisen tarinan kirkastaminen on meidän jokaisen vastuulla.

Jarno Limnéll on Aalto-yliopiston professori ja kyberturvallisuusjohtaja suomalaisessa yhtiössä.

Jos emme kerro tarinaamme itse, joku muu kertoo sen puolestamme. Suomen ideaa kirjoittamassa:

Alf Rehn: Suomalaisuus, arvot ja kulttuuri
Jaakko Iloniemi: Suomen geopoliittinen tulevaisuus
Mika Aaltola: Suomi kansainvälisessä politiikassa ja yhteistyöverkostoissa
Erkka Railo: Päätöksenteon ja politiikan Suomi
Jere Hietala: Luonto ja ympäristö osana suomalaisuutta
Riku Rantala: Suomalaisena Suomessa ja maailmalla
Abdirahim ”Husu” Hussein: Tulevaisuuden suomalaiset, millaisia he ovat?
Maaret Kallio: Rakkaus, välittäminen ja parisuhteet
Marianne Heikkilä: Suomalaisten hyvinvointi ja yhtenäisyys
Sixten Korkman: Suomen talouden tulevaisuuden tarina: Realiteetit ja mahdollisuudet
Elina Lepomäki: Suomalaisten yritysten tulevaisuus
Li Andersson: Suomalaisen yhteiskunnan ja työn tulevaisuus
Harri Pursiainen: Digitaalinen Suomi
Elina Hiltunen: Teknologian kehityksen vaikutukset Suomeen ja suomalaisuuteen
Jarmo Lindberg: Suomen maanpuolustus tulevaisuudessa
Janne Riiheläinen: Kokonaisturvallinen Suomi
Marika Snellman: Mitä menestyminen tulevaisuuden Suomessa vaatii
Mikko Kemiläinen: Resilienssi Suomi
Markku Mantila: Luopumisen tarpeellisuus
Matti Apunen: Suomalaisen tietoyhteiskunnan ja median rooli
Aki-Mauri Huhtinen: Tieto, totuus ja Informaatio
Christina Forsgård: Suomen Brändi
Liisa Väisänen: Suomen symbolit
Reijo Karhinen: Suomen vahvuudet
André Noël Chaker: Suomen tarinan rakentaminen
Ville Tolvanen: Suomalaiset osaajat
Jarno Limnéll: Suomen idea – Mitä se tarkoittaa?
***
Kamppailu vallasta - Eduskuntavaalikampanjat 1945-2015 (Erkka Railo, Mari K. Niemi, Ville Pitkänen, Sini Ruohonen)

Sotien jälkeen puolueet rakensivat laajat organisaatiot vaalien voittamiseksi. Ensimmäisissä eduskuntavaaleissa ratkaistiin Suomen yhteiskuntajärjestelmän tulevaisuus. Suksilla ja polkupyörällä kierretyistä tupailloista ja luokkayhteiskunnasta on vuosikymmenten myötä siirrytty television kautta internetin ja sosiaalisen median aikaan, jossa viestintätoimistojen toteuttamat julkisuuskampanjat kisaavat liikkuvien äänestäjien sieluista.

Tässä kirjassa selvitetään havainnollisesti, millä keinoin puolueet ovat eduskuntavaaleissa vuosina 1945–2015 pyrkineet saamaan äänestäjät puolelleen ja miksi vaaleissa on käynyt niin kuin on käynyt.

Kamppailu vallasta perustuu laajaan, osin aiemmin hyödyntämättömään arkisto- ja haastatteluaineistoon. Ääneen pääsevät yksittäiset kansanedustajat ja puoluejohto, joiden näkökulma yhdistetään laajempaan yhteiskunnalliseen ja puoluepoliittiseen kehitykseen. Suomalaisen vaalikamppailun arki piirtyy esiin konkreettisesti, kiehtovasti ja viihdyttävästi.

Kirja on kohdistettu kaikille suomalaisesta politiikasta kiinnostuneille. Erityisen kiinnostava se on niille tuhansille suomalaisille politiikassa mukana oleville, joita kiinnostaa, miten vaalit on lopulta voitettu.

Kirjan ovat kirjoittaneet Eduskuntatutkimuksen keskuksen tutkijat dosentti, VTT Erkka Railo, VTT Mari K. Niemi ja VTM Sini Ruohonen sekä E2 -ajatuspajan tutkija VTT Ville Pitkänen. Heidät kaikki tunnetaan julkisuudessa politiikan tutkimuksen ja poliittisen historian popularisoijina. Heillä on laaja, tutkimustyöhön pohjautuva tuntemus vaaleista ja vaalikampanjoista. Tieteentekijöiden liitto valitsi Mari K. Niemen vuoden 2015 tieteentekijäksi.
***
Puusuksia Suomesta (Timo Siukonen)

Sanomalehti Uusi Suometar julkaisi 2010-luvun ajattelulle hyvinkin vieraan tuntuisen uutisen 10. maaliskuuta 1891: ”Todellinen suksimestari on Ilomantsin Koveron kylässä loismies Pekka Toroskainen. Ypöyksin on hän 24 vuoden ajalla valmistanut suksia keskimäärin noin 140 paria vuodessa, mikä jo koko tuolta ammattiajalta tekee 3360 paria.”

Uutinen on jälkikäteen luettuna erikoinen, koska tässä ajassa ei ole enää suksimestareita, ei loismiehiä eikä uutisia puusuksenvalmistuksesta. Puusuksia Suomesta -kirja nostaa esiin nuo sadat unohdetut suksisepät 1800-luvun lopulta lähtien, heidän käsityötaitonsa ja paikalliset suksimallinsa sekä maailmanmaineeseen yltäneen suksiteollisuuden.

Kansalaissodassa 1917 suksia oli vähän ja sodanjohdon kyky käyttää hyväksi hiihtojoukkoja puutteellinen. Sotaväen komentaja, kenraali Karl Wilkama käynnisti 1920-luvun alussa määrätietoisen suksistrategian, johon kuuluivat oikeanlaisen sotilassuksen kehit- täminen, hiihtojoukkojen kouluttaminen, talvisodankäynnin strategioiden luominen, hiihtämistä korostavan propagandan kehittäminen sekä suksituotannon käynnistäminen. Toimenpiteet muodostivat yhden tärkeän lenkin talvisodan ihmeessä.

Yhdestä koivutukista veistettyjen puusuksien tuotantoa riitti 1960-luvulle asti. Markkinoille 1930-luvun lopulla tulleet sälesukset syrjäyttivät täyspuusukset koneellistumisen ja teollistumisen seurauksena ennen uutta vallankumousta, muovi- ja lasikuitusuksien aikakautta 1970-luvulla.

Timo Siukonen (s. 1952) varttui lapsuutensa kesälomien aikana 1950-luvulla Uusituvan suksitehtaan varjossa Jyväskylän maalaiskunnan Salmelassa. Suksitehtailija Julius Uusitupa kuoli 1950 ja yritys meni konkurssiin 1955. Puusuksenvalmistuksen historiaa Siukonen innostui tutkimaan suksitehtailijan pojanpojan, professori Matti Uusituvan kehotuksesta sen jälkeen, kun hän oli jäänyt 2012 eläkkeelle Helsingin Sanomista 38 vuotta kestäneen toimittajan uran jälkeen, perustanut oman media-alan yrityksen ja saanut valmiiksi Hiihtokeskus Himosvuori Oy:n yrityshistoriikin käsikirjoituksen.
***
Se murhaa joka osaa - Dekkarin tekemisen taito (Tapani Bagge)

Eturivin dekkaristi Tapani Bagge on laatinut sadanneksi kirjakseen perusteellisen oppaan rikosromaanin kirjoittamisen tekniikkaan ja taiteeseen. Kirja perustuu Baggen pitkään kokemukseen sekä ammattikirjailijana että dekkaripajojen vetäjänä. Baggen pajasta on moni dekkaristi ponnistanut julkaisukynnyksen yli.

Dekkarin tekemistä koskevat monet samat säännöt ja ongelmat kuin muunkin proosan kirjoittamista. Juonen ja taustatyön lisäksi myös henkilöihin ja kieleen täytyy kiinnittää huomiota. Bagge tarjoaa kirjassa ohjelman ja tehtävät, jota seuraamalla aloittelijakin pystyy löytämään oman dekkarilajinsa ja kirjoittamaan ensin rikosnovellin ja sitten kokonaisen dekkarin – jos vain sitkeyttä riittää. Kokonaisuutta ryydittävät Baggen omat kokemukset ja esimerkit. Myös muilta lajin koti- ja ulkomaisilta mestareilta otetaan oppia.

Tapani Bagge (s. 1962) on Suomen tuotteliampia kirjailijoita, joka on kirjoittanut kaikkea muuta paitsi runoja. Baggen dekkarituotantoon kuuluvat kahdeksanosainen Hämeenlinna Noir -sarja sekä Valpon etsivästä Väinö Mujusesta kertovat neljä historiallista dekkaria.
***
Sisäinen turvallisuus horjuu (Mikko Paatero)

Ajankohtainen puheenvuoro Suomen kovan sisäisen turvallisuuden nykytilanteesta ja Suomeen kohdistuvista uhkista. Kirja on tarkoitettu kaikille Suomen turvallisuudesta kiinnostuneille.

Turvallisuuspoliittisesti Suomessa on mennyt pitkään liiankin hyvin, mikä heijastuu päätöksentekijöidemme haluun ja kykyyn reagoida uusiin ja yllättäviin uhkakuviin. Aikaa on enää vähän, jotta Suomi voisi vaikuttaa sisäisen turvallisuutensa vahvistumiseen.

Sisäisen turvallisuutemme uusin haaste on turvapaikanhakijoiden määrän räjähdysmäinen kasvu, jolle ei näy loppua. Muita haasteita ovat järjestäytyneen rikollisuuden uudet muodot, terrorismin mahdollinen levittäytyminen myös Suomeen ja rajat ylittävä kyberrikollisuus. Globaalit ilmiöt vaikuttavat yhä suoremmin ja nopeammin myös Suomeen.

Kun turvallisuusympäristön muutokseen liitetään maamme talouden ongelmat, olemme uudessa tilanteessa, johon Suomen päättäjät eivät ole kokonaisvaltaisesti ja strategisesti vieläkään heränneet.

Mikä on median valta ja vastuu Suomessa? Mikä on median lähdesuojan merkitys turvallisuusviranomaisten näkökulmasta? Mikä on epäiltyjen rekisteri ja miten sieltä on voinut vuotaa tietoja julkisuuteen? Miten Helsingin huumepoliisin ex-päällikön Jari Aarnion tapaus vaikuttaa kansalaisten mielikuvaan poliisista? Näihin kysymyksiin kirja antaa vastauksia.

Poliisiylijohtaja Mikko Paatero on toiminut yli 43 vuotta poliisipäällikön tehtävissä: paikallistasolla nimismiehenä, läänitasolla lääninpoliisijohtajana ja viimeiset noin seitsemän vuotta valtakunnan tasolla poliisiylijohtajana, josta tehtävästä hän jäi eläkkeelle kesällä 2015. Kirjan teossa Paateroa on avustanut toimittaja, valtiotieteen maisteri Heino Ylisipola.
***
Väliin pudotetut - Miten meistä tehtaillaan yksinyrittäjiä (Janne Arola, Iikka Hackman)

Yksi tiesi, että hänen on tehtävä taidetta. Toinen joutui perustamaan yrityksen voidakseen edelleen työskennellä av-kääntäjänä. Kolmas koki uraputkessa roikkumisen syövän liikaa ainoasta elämästään.

Reittejä itsensä työllistämiseen on monia. Työmarkkinoiden murroksessa on vaivihkaa syntynyt kolmas, pitkään unohdettu työmarkkinaosapuoli – työnantajien ja palkkatyöläisten väliin jäävät itsensätyöllistäjät. Heidän etuaan ei aja kukaan niissä pöydissä, joissa yhteiskuntasopimuksista neuvotellaan.

Vaikka itsensätyöllistäjiä on jo yli 150 000, ei järjestelmä vieläkään ymmärrä ryhmän olemassaoloa ja määrällistä kasvua. Päinvastoin: vuoden 2016 alussa voimaan tullut lakimuutos teki kaikista epäsäännöllisistä toimeksiannoista tuloja saavista ihmisistä yrittäjiä vastoin monen omaa tahtoa.

Millaista on elämä työmarkkinoiden rintamalinjojen välissä, ja miltä tuntuu taistella päivittäin omien oikeuksien puolesta? ”Jos me kaikki ollaan oman onnemme seppiä, se tarkoittaa että jokainen on kusessa yksin.”

Janne Arola on jyväskyläläinen vapaa journalisti, joka kirjoittaa muun muassa Suomen Kuvalehteen, Kuluttaja-lehteen ja Suomen Lehdistöön. Hän on työskennellyt toimittajana vuodesta 2007 ja yksinyrittäjänä tammikuusta 2012 lähtien.

Iikka Hackman on jyväskyläläinen kirjoittaja ja sekatyöntekijä, jonka työura koostuu eri mittaisista pätkistä muun muassa sanomalehti Keskisuomalaisessa, ravintola- alalla sekä viestintä- ja mainostoimistoissa. Hän on kirjoittanut ammatikseen vuodesta 2005.
***
Marski ja hänen varjonsa - Kahden miehen kolme sotaa ja rauhaa (Keijo K. Kulha)

Teos kuvaa Suomen marsalkka Mannerheimin ja jalkaväenkenraali Rudolf Waldenin yhteistä taivalta helmikuusta 1918 jatkosodan jälkeisiin vuosiin, jolloin he tasavallan presidenttinä ja puolustusministerinä johtivat Suomen sodasta rauhaan. Yhteistyö tuotti kauniita tuloksia kansakunnan tasolla ja keskinäinen luottamus kehittyi ystävyydeksi.

Mannerheimin ja Waldenin tarina ei ole vain sotaa ja politiikkaa, vaan se paljastaa lisäksi vastuunkantajien suuren yksinäisyyden, jota lievitettiin säännöllisellä yhteydenpidolla, poikkeuksellisella huomaavaisuudella ja keskusteluilla muun muassa molempia kiinnostavista, kulinaarisista kysymyksistä.

Mannerheimin ja Waldenin yhteistyö on osa laajempaa vuorovaikutusta: Svinhufvud, Ståhlberg, Paasikivi, Kallio oppivat sortovuosina luottamaan toisiinsa. Tanner ja Ryti liittyivät joukkoon myöhemmin. Miehet muodostivat lähtökohtaeroista huolimatta yhtenäisen ryhmän, joka vaikutti harvinaisen pitkään itsenäisen maan kohtaloihin.

Toimivat ihmissuhteet muodostavat tänä päivänäkin pienen maan tärkeän, kansallisen voimavaran. Kokemukset opettavat, että luottamuspääomalle löytyy käyttöä myös nykyisiä vaikeuksia ratkottaessa.

Filosofian tohtori Keijo K. Kulha on tietokirjailija ja journalisti, joka on kirjoittanut lukuisia elämäkertoja. Hän on toiminut Turun Sanomien päätoimittajana (1973–1982) ja Helsingin Sanomien päätoimittajana (1982–1997).
***
Baarien mies - 30 vuotisjuhlapainos (M.A. Numminen)

M. A. Nummisen Baarien mies iski 80-luvun puolivälissä yhden sukupolven tajuntaan ja siitä tuli kulttikirja, joka kourassa kierrettiin keskiolutkuppiloita ympäri Suomen nauttimassa tunnelmasta ja kolmannen veroluokan oluesta. Kirja on jo kauan ollut loppuunmyyty, mutta sen maine elää ja kasvaa.

30 vuotta alkuperäisen julkaisunsa jälkeen Baarien mies ilmestyy nyt uudella esipuheella varustettuna juhlapainoksena. Se on yhä ”tosiofiktiivinen romaani” ja veijaritarina 132 keskiolutbaarista, ja päähenkilö on yhä nimeltään Numminen.

Keskiolutbaarit ovat Suomesta liki kadonneet, ja tämä kirja on elävä muistomerkki niille ja niiden ihmisille. Yhtymäkohdat uusien sukupolvien olutkulttuuriin ovat silti selvät: oluen nauttimiseen liittyy aina hyvä seura. Nostetaan siis sille ”olut, pieni kahvi ja munkki”!

Mauri Antero Numminen (s. 1940) on suomalaisen kulttuurin suuria hahmoja, joka ei ole pelännyt loikkia korkea- ja kansankulttuurin rajan yli. Muusikkona, taiteilijana ja kirjailijana tunnettu ja rakastettu Numminen on sekä Åbo Akademin että Helsingin yliopiston kunniatohtori.
***
Sanomansieppaajia ja koodinmurtajia - Suomen radiotiedustelu sodassa (Lauri Lehtonen, Timo Liene, Ohto Manninen)

Suomen radiotiedustelun johtajan Reino Hallamaan miesten oivallukset olivat monien nerokkaiden ratkaisujen taustalla. Teos kertoo radiotiedustelumme onnistumisista ja epäonnistumisista sotavuosina 1939–1945 – suurelta osalta aiemmin tutkimattoman aineiston avulla. Uutta lähdeaineistoa on tullut käyttöön Ruotsista, Yhdysvalloista ja jopa Suomen arkistoista. Arvokas on myös virkakäyttöön tehty Hallamaan laaja haastattelu 1970-luvulta.

Radiotiedustelijat avasivat vihollisen salasanomia ja suuntivat esikuntien sijainteja ja siirtymisiä. Radiotiedustelun menestys oli keskeinen tekijä isänmaan kohtalon hetkillä talvisodassa, kesäsodassa 1941 ja kesällä 1944.

Diplomaattisanomien avaajien saavutuksia on hehkutettu, pääosin syystäkin. Toisaalta teos paljastaa, että ulkopolitiikan kannalta tärkeiden amerikkalaissanomien lukumahdollisuus oli vähäinen eräinä tärkeinäkin aikoina. Radiotiedustelun sodanjohdolle antamat ilmoitukset ovat valtaosin kadonneet – yllättävän paljon on löytynytkin niiden sisällöstä kiertotietä. Diplomaattiilmoituksista on säilynyt noin 2/3, ja niiden sisältö on nyt ensi kerran tutkittu.

Teos kertoo lisäksi maamme radiotiedustelun kiinteästä yhteistyöstä Englannin, Ruotsin, Saksan, Japanin ja Unkarin tiedusteluelinten kanssa ja siitä arvostuksesta, jota suomalaiset nauttivat näiden keskuudessa.

Kun kyseessä oli erittäin salainen ja arka toimiala, ei ole ihme, että yhteistyökumppanien suhteet olivat väliin lähes katkeamassa, esimerkiksi Ruotsin ja Saksan kanssa, ja katkesivatkin jatkosodan alkuvaiheessa Englannin kanssa.

Tekijät, insinöörieversti Lauri Lehtonen, majuri Timo Liene ja professori Ohto Manninen ovat tutkineet aihetta pitkään ja ovat johtavia asiantuntijoita.
***
Taistelu Suomenlahden ulkosaarista (Antero Uitto, Carl-Fredrik Geust)

Suursaari, Tytärsaari, Lavansaari ja Seiskari Suomenlahden itäosassa tuntuivat sata vuotta sitten lähes tavoittamattomilta kohteilta. Kaupankäynti suuntautui pääosin Pietariin, Riikaan ja Tallinnaan. Venäjän vallankumous, Suomen sisällissota ja Tarton rauhan meriraja katkaisivat saarelaisille tärkeät kalastusvedet ja kauppayhteydet. 1920-luvun lopulla saaret alkoivat kehittyä suomalaisiksi matkakohteiksi ja elämä elpyä.

Kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30.11.1939, punalaivaston oli helppo vallata suomalaisten evakuoimat saaret. Venäläiset menettivät Suursaaren maaliskuussa 1942, mutta pysyivät koko jatkosodan Lavansaaressa. Suursaaren suomalaisvaruskunnan vahvuus nousi vuoteen 1944 mennessä 2 500 mieheen.

Varsinaiselle koetukselle Suursaaren puolustus joutui vasta välirauhan jälkeen, kun saksalaisten hyökkäys torjuttiin syyskuussa 1944. Suursaaren sota oli tärkeä näyttö siitä, että Suomi pystyi taistelemaan saksalaisia vastaan ilman puna-armeijan puuttumista asiaan. Taistelu Suomenlahden ulkosaarista on kokeneiden tekijöiden näyttävä tietokirja, jossa on runsas, pääosin ennen julkaisematon kuvitus ja paljon aikalaiskarttoja.

Antero Uitto (s. 1944) on insinööri, tietokirjailija ja bibliofiili. Hän on toimittanut useita teoksia sotahistoriasta ja kirjoittanut kirjan Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen.

Carl-Fredrik Geust (s. 1944) on tekniikan tohtori hc. ja sotahistoriallinen asiantuntija. Geust on kirjoittanut ja toimittanut lukuisia ilmailu- ja sotahistoriallisia kirjoja, jotka ovat ilmestyneet Suomessa, Ruotsissa, Englannissa, Tšekissä ja Venäjällä.

Yhdessä Uitto ja Geust ovat kirjoittaneet kirjan Mannerheim- linja – talvisodan legenda ja toimittaneet muun muassa kirjat Hanko toisessa maailmansodassa ja Venäläinen talvisotakirjallisuus.
***
Menetetyt majakat (Johanna Pakola, Seppo Laurell)

Toisen maailmansodan rauhanehtojen seurauksena Suomi menetti kokonaisia kaupunkeja, kyliä, kuntia, vesistöjä – ja majakkasaaria. Majakkasaarten menetyksen myötä monissa paikoissa loppui kokonainen elämäntapa. Ne olivat muodostaneet tiiviitä pienoisyhdyskuntia eristyksissä muusta maailmasta. Saarilla oli jopa satojen vuosien perinteet, usein omat lakinsa ja tapansa. Napanuora katkesi kertaheitolla. Suomalaisille jäi vain muistoja – ja paljon kuvia.

Sodassa majakoita tuhottiin niin vihollisten kuin omienkin toimesta. Esimerkiksi Glosholmenin majakka, muumitalon esikuva, määrättiin räjäytettäväksi, jotta vastapuolen lentokoneet eivät pystyisi suunnistamaan sen avulla. Sota ehti loppua ennen tuhotyötä, mutta käskyä ei ehditty peruuttaa.

Majakoita on menetetty paljon aikaisemminkin. Suomen sodassa tuhottiin Utön vuonna 1753 rakennettu majakka. Krimin sodassa mellastus majakkasaarilla jatkui. Jokainen sota on jättänyt jälkensä majakoihimme.

Teos kertoo entisillä ja nykyisillä merialueillamme ja Laatokalla sijainneiden ja yhä sijaitsevien majakoiden ja majakkasaarten sotavuosista. Aiemmin julkaisemattomat huikeat valokuvat tuovat historian lähelle lukijaa.

Johanna Pakola (s. 1970) on naantalilainen tietokirjailija, joka on erikoistunut merelliseen historiaan. Hän on kirjoittanut toistakymmentä tietokirjaa, joista useat käsittelevät suomalaisia linnakesaaria. Docendo julkaisi keväällä 2016 Pakolan ja Ove Enqvistin toimittaman suurteoksen Suomenlahti Pietarin suojana.

Seppo Laurell (s. 1937) on merikapteeni, tietokirjailija ja Suomen johtava majakka-asiantuntija. Hänen teoksistaan Valo merellä oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana (2009) ja Suomen majakat sai tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon (2000).
***
Yhdessä vai erikseen - Suomen ja Ruotsin turvallisuuspolitiikka tienhaarassa (Alpo Rusi)

Suomen ja Ruotsin välillä on satoja vuosia kestänyt keskinäisriippuvuus. Välillä maat muodostivat jopa ”yhteisvallan”. Ruotsin 1600-luvulle ajoittuvaa suurvaltakautta kuvataan Suomen ja Ruotsin yhteiseksi saavutukseksi. Myöhemmin 1700-luvulla geopolitiikka – Venäjän ”turvallisuusintressi” tai paremminkin imperiaalinen laajentumishalu – rapautti yhteisvallan perustukset ja johti 1809 Suomen valtiolliseen eroon Ruotsista.

Kylmän sodan päättymiseen liittyi odotus, että geopolitiikka ei enää määräisi valtioiden suhteista. Sotilaallinen varautuminen menetti samalla merkitystään. Se pyrittiin korvaamaan yhteistyöllä. Suomi ja Ruotsi lähentyivät toisiaan EU-jäsenyyden myötä eivätkä suunnitelleet keskinäisen sotilaallisen yhteistyön syventämistä. Euroopan yhteistyövarainen turvallisuusjärjestelmä osoittautui kuitenkin myöhemmin illuusioksi.

Geopolitiikan paluu yllätti Itämeren alueen liittoutumattomat maat, kun Venäjä valloitti talvella 2014 Krimin niemimaan. Baltian maat eivät olleet ottaneet riskiä vaan olivat liittyneet Natoon 2004. Tapahtunut käänne osoitti etenkin Ruotsille, että sen 2000-luvulla tekemät puolustuksen ohentamisratkaisut olivat perustuneet arvioon, että sota ei enää ollut mahdollinen Euroopassa. Suomessa oli torjuttu keskustelu Nato-jäsenyydestä, mikä oli seurausta ylioptimistisista Venäjän kehitysarvioista, mutta myös historian tulkinnoista.

Suomi ja Ruotsi joutuvat tekemään lopulta valinnan sotilaallisen liittoutumisen ja puskurivaltioksi jäämisen välillä. Molemmissa tapauksissa ratkaisu sisältää riskejä. Kummatkin maat vastustivat jopa EU:n sotilaallista vahvistamista. Nyt niiden on pohdittava keskinäistä sotilaallista ”liittoutumista”, mutta yhtä lailla arvioitava liittymistä puolustusliitto Natoon. Samalla nousee esille kysymys: yhdessä vai erikseen?
***
Silminnäkijät - Taistelu Ukrainasta (Nina Leinonen, Timo Hellenberg)

Tuhansia kuolleita, kymmeniä tuhansia haavoittuneita, yli miljoona kodistaan paennutta, raunioituneita kaupunkeja ja kyliä. Kaikki tämä vain muutaman tunnin matkan päässä Helsingistä.

Marraskuussa 2013 Kiova alkoi kiehua. Lähentymissopimus Euroopan unionin kanssa ei edennyt kansan toivomalla tavalla. Helmikuussa 2014 tilanne kärjistyi yli sata kuolonuhria vaatineisiin mielenosoituksiin ja mellakoihin Kiovan Maidanilla. Tutkimuksia ei ehditty edes aloittaa, kun Venäjä jo valtasi Krimin niemimaan maaliskuussa. Pian tilanne myös Itä-Ukrainassa alkoi kärjistyä. Huhtikuussa 2014 Venäjän tuella kapinaan nousseet paikalliset valtasivat hallintorakennuksia ja poliisiasemia. Toukokuun lopulla syttyi sota.

Valtiotieteen tohtori Timo Hellenberg ja toimittaja Nina Leinonen seurasivat tilanteiden kehittymistä silminnäkijöinä Maidanilla ja Itä-Ukrainassa. Uutisissa on jäänyt paljon kertomatta. Paljon iholle tulevaa, yksityiskohtaista. Pelottavaakin. Kaikki kirjoitettu on itse nähtyä ja koettua, tapahtumia uutisten takaa.

Hellenberg työskenteli Kiovassa neljä vuotta.  Talvella 2013–2014 Hellenberg vietti aikaa mielenosoittajien kanssa Maidanin teltoissa ja barrikadeilla, tarkkaili tilannetta eri puolilla kaupunkia ja tapasi kaduilla länsimaisen Ukrainan puolesta taistelevia ihmisiä.

Leinonen työskentelee toimittajana Iltalehdessä. Hän seurasi Itä-Ukrainan kriisin kehittymistä täysimittaiseksi sodaksi ja edelleen jäätyneeksi konfliktiksi maaliskuusta 2014 loppuvuoteen 2015. Leinonen on käynyt Itä-Ukrainassa toistakymmentä kertaa ja asunut Kiovassa alkuvuoden 2015.
***
Pate Ikurista (Pauli Mustajärvi)

Jo liki 40 vuotta kestänyt ura suomirokin huipulla on muovannut Pate Mustajärvestä kaikkien tunnistaman hahmon. Mustajärvi on mies, jonka jokainen suomalainen uskoo tuntevansa, mutta jonka siviiliminä, Pauli, on onnistunut säilyttämään yksityisyytensä vuosikymmenten julkisesta pyörityksestä huolimatta.

Heinäkuussa 2016 60-vuotissyntymäpäiväänsä juhliva Mustajärvi on edelleen iskussa. Täysissä voimissaan on myös miehen luotsaama Popeda-orkesteri, joka kellottaa vuosittain satakunta esiintymistä suomalaisilla keikka- ja festarilavoilla. Keikkailun ohessa Mustajärvi julkaisi 10. sooloalbuminsa ”Taivas on täynnä”. Vuonna 2015 hänet palkittiin maineikkaalla Iskelmä Finlandia -palkinnolla. Ikääntyminen ei näy miehen menossa eikä pyöri mielessä, mutta on tuonut mukanaan ajatuksen siitä, että itselleenkin voi hyvällä omallatunnolla ottaa aikaa.

”Pate on rooli- ja työminä, laulaja, näyttelijä ja viihdyttäjä, mikä milloinkin. Pate ja Pauli elävät symbioosissa, jossa kumpikin tietää paikkansa”, sanoo Pauli. Tässä kirjassa hän kertoo tarinoita elämästään, työstään ja harrastuksistaan sekä siitä, millaista on Pauli Mustajärven arki.

Tätä kirjaa on kirjoitettu Ikurissa, Mustajärvellä ja lukuisilla keikkamatkoilla eri puolella Suomea. Kirjoittavana apuna on toiminut tiedottaja Tina Finn ja kirjan huikeasta kuvituksesta vastaa Mustajärveä jo reilun vuosikymmenen ajan kuvannut Harri Hinkka.

Mustajärven muistelot edustavat sitä totuutta, jonka hän totuutena muistaa.
***
Vuoden 1956 kasvoja ja kohtaloita

Lokakuussa 2016 tulee kuluneeksi 60 vuotta Unkarin vuoden 1956 kansannoususta. Neuvostopanssarien murskaama kansannousu on eräs nyky-Unkarin identiteetin tärkeistä kulmakivistä. Sadat tuhannet unkarilaiset vaativat demokraattisia vaaleja ja maan vapautumista Neuvostoliiton talutusnuorasta. Kun liikehdintä tukahdutettiin, yli 3 000 unkarilaista sai surmansa ja noin 200 000 pakeni ulkomaille.

Valokuvaaja Örs Csete on kuvannut 1990-luvulta alkaen vuoden 1956 vapaustaistelijoita. Kuvausten yhteydessä hän on koonnut myös kuvattavien tarinoita. Hän tallensi kuva- ja äänimateriaalia lähes kahdestasadasta budapestiläisestä vapaustaistelijasta, joista moni oli istunut vankilassa ja saanut kuolemantuomionkin.

Vuonna 2015 Csete kävi Suomessa kuvaamassa suomalaisia, jotka olivat seisseet vaikeina aikoina unkarilaisten rinnalla. Csete ja historioitsija Gábor Richly haastattelivat näitä aktiiveja, ja unkarilaisten ja suomalaisten haastatteluista koottiin kirja, jossa annetaan kasvot ja ääni sekä tapahtumien keskipisteessä olleille että heitä kaukaa tukeneille.

Monet kirjassa esiintyvät vuosien 1956–1957 solidaariset suomalaiset ovat sittemmin olleet näkyviä hahmoja muun muassa kulttuurin saralla. Pentti Holappa kirjoitti Helsingin Sanomiin kansannousun innoittamana runon Ennen jääkautta. Avustuskeräyksiä organisoinut Heikki A. Reenpää toimi sittemmin kustannusosakeyhtiö Otavan johtajana. Einojuhani Rautavaaran Kaivos-oopperaa ei nähty poliittisista syistä vuonna 1957, mutta vuonna 2016 Unkarin kansallisooppera esittää sen ensimmäisenä maailmassa.

Kaksikielisenä – unkariksi ja suomeksi – julkaistava valokuvateos Vuoden 1956 kasvoja ja kohtaloita kunnioittaa kansannousuun osallistuneiden unkarilaisten ja sitä tukeneiden suomalaisten muistoa.
***
Tami - 50 vuotta jääkiekon ammattilaisena (Juhani Tamminen)

Tarina käynnistyy marraskuussa 1966, kun Tami pukee ensimmäistä kertaa TPS:n edustusjoukkueen paidan päälleen – suoraan ykkösketjussa. Tarina ja ura saa lentävän lähdön ja matkan varrella valloitetaan kaupunkeja Helsingistä Clevelandiin ja maita Japanista Ranskaan.

Ammattilaisjääkiekon maailma on mullistunut viimeisen 50 vuoden aikana radikaalisti. Kun Tamin ensimmäisen kauden korvaus oli 1800 markkaa, ei sopimuksessa ollut mainintaa sosiaalisen median käytöstä. Laajentunut ammattilaiskenttä on tarjonnut pelin ympärille lukuisia uusia työtehtäviä, mutta Tamminen on omalla persoonallaan ollut edelläkävijänä monessa roolissa.

Koko kansan tuntema Juhani "Tami" Tamminen on Suomen karismaattisin ja rohkein kiekkomies, joka on luonut menestyksekkään uran sekä pelaajana että valmentajana Suomessa ja ulkomailla. Hän on työskennellyt ammattilaisena Suomessa, Ruotsissa, Sveitsissä, Ranskassa, USA:ssa, Kanadassa ja Japanissa. Tamminen on jääkiekkoasiantuntija, jonka kommentointia on voitu seurata MTV Sportin kanavalla vuodesta 2012 lähtien. Sosiaalisessa mediassa hän on yksi seuratuimpia suomalaisia kiekkovaikuttajia.

Tamminen on toiminut ammattilaisuransa jälkeen, 1980-luvulta lähtien, suorapuheisena jääkiekkovalmentajana. Tamminen on myös suosittu luennoitsija, jonka aihepiirejä ovat joukkuepelaaminen, johtajuus, asenteet ja suoritusten parantaminen.

Kirjan toimituksellisesta työstä on vastannut Tamin hyvä ystävä Osku Valtonen.
***
Suomen kohtalon ratkaisut - Talvisota ja jatkosota 1939-1944 (Matti Koskimaa)

Mittava teos taustoittaa ja kokoaa taidokkaasti yhteen Suomen talvi- ja jatkosodan historian. Siinä kerrotaan Suomen kannalta tärkeimmät ulkopoliittiset ja sotilaspoliittiset tapahtumat ja päätökset sekä keskeiset sotilaalliset strategiat, operaatiot ja taistelut. Kirjan painopisteet ovat Suomen armeijan taisteluissa talvisodassa sekä jatkosodassa erityisesti sen ratkaisevissa vaiheissa vuonna 1944.

Kirja sisältää 85 neliväristä tilannekarttaa ja 150 valokuvaa. Kirjoittaja esittää asiat selkokielellä ja panostaa paljon tilannekarttoihin, jotka helpottavat tapahtumien ymmärtämistä.

Kirja on tarkoitettu isänmaamme nykypolvien lukijoille ja erityisesti tulevien sukupolvien suomalaisille, joita kiinnostavat ankarat isänmaamme kohtalon vuodet ja maamme itsenäisyyden säilyttäminen.

Yleisesikuntaeversti, sotahistorijoitsija Matti Koskimaan (s. 1932) kirjallinen tuotanto on laaja. Tätä pääteostaan hän on kirjoittanut 23 vuotta, sotahistoriateoksena sen kattavuus on vertaansa vailla
***
Pauli Hanhiniemi - Kerran elettyä (Pauli Hanhiniemi)

Pauli Hanhiniemi muistelee kerran elettyjä tuokioita lapsuudestaan, nuoruudestaan ja aikuisuudestaan. Kolmannesta naisesta, Perunateatteristaan ja vaikkapa Hehkumosta tuttu lauluntekijä kaihoaa elettyjä hetkiä, näkee, hyväksyy oman ja matkatovereittensa hilpeän keskenkasvuisuuden.

Kerran elettyä on mainio nippu katkelmia rakastetun laulajan ja biisinikkarin matkalta. Aikalaistarinoita Suomesta ja maailmalta. Kirjaa värittää Jiri Halttusen näyttävä kuvitus.


***
Miten tästä eteenpäin (Martti Ahtisaari, Jaakko Iloniemi, Tapani Ruokanen)

”Ihmiskunta ei ole kokenut vastaavaa murrosta sitten toisen maailmansodan. Ylevät periaatteemme ja arvomme testataan nyt arjessa.”

Rauhannobelisti ja kriisien sovittelija, presidentti Martti Ahtisaari, kokenut diplomaatti ja suomalainen huippuvaikuttaja, ministeri Jaakko Iloniemi, palkittu journalisti ja teologi Tapani Ruokanen ovat kolme viisasta miestä, jotka etsivät kirjassaan tulevaisuuden eväitä.

Venäjä on muuttunut, pakolaisvirrat yllättivät, talous tökkii, yhteisiä sopimuksia rikotaan, terrorismi pelottaa. Miten vastata uhkiin? Kuinka sovitella ristiriidat? Miten rakentaa uusi turvallisuus ja yhteistyö? Vieläkö pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on pelastettavissa, Suomessakin?

”Olemme keskustelleet perusteellisesti ja suorasukaisesti meitä kaikkia koskettavista polttavista kysymyksistä. Katsomme maailman tapahtumien taakse etsien ratkaisuja ongelmiin, jotka näyttävät ylivoimaisilta.”

Kirja tästä maailmasta puhuu peittelemättä ja suoraan, kuvia kumartelematta, jokaiselle ajattelevalle ihmiselle. Tekijät etsivät vastausta kysymykseen, miten tästä eteenpäin.

Ilmassa on huolen aiheita, mutta merkkejä myös siitä, että ihmiskunta osaa ratkaista ongelmia. Esimerkkinä yhteisen vastuun herääminen ympäristöstä.

Onko lännellä yhä varaa pitää itseään esikuvana? Yhdysvalloissa keskiluokka kuihtuu, amerikkalainen unelma horjuu. Itä-Euroopassa muutos kommunismista
demokratiaan on ollut odotettua monimutkaisempaa. Onko liberaali demokratia ja oikeusvaltio kestävä ihanne? Nationalismin nousu huolettaa. Pohjoismaisen mallin uudistaminen takkuaa. Varsinkin Suomi rämpii syvällä.

Arjen meno jyrää ylevät aatteet ja arvot. Miljoona islamilaista turvapaikanhakijaa pyrkii vanhalle mantereelle. Pakolaiskriisi oli 500-miljoonaiselle EU:lle ja sen 28 jäsenvaltiolle yllätys, vaikka toisen maailmansodan jälkeen Euroopassa velloi kymmeniä miljoonia pakolaisia. Mikä on niiden maiden vastuu, jotka aiheuttavat hätää? Venäjä on arvaamaton toimija, mutta myös vanha sivistysmaa, jossa on korkeasti koulutettu väestö. Maailma tarvitsee sen rakentavaa panosta Turvallisuuspolitiikka huolettaa kansalaisia. Kirja selvittää mikä on Suomen suunta.

Terrorismista Euroopalla on kokemusta Italiassa ja Saksassa 1970-luvulla. Tänään sitä ei voiteta sulkemalla rajat hädänalaisilta. Miten ihmiskunnan yhteisiä, pysyviä arvoja ja sopimuksia noudatetaan käytännössä nyt? Tarvitaan luotettava järjestelmä, jolla arvioidaan valtioiden onnistumista – niin tehdään jo Afrikassa. Kokemusta inhimillisten arvojen panemisesta käytäntöön on: Etyk muutti maailmaa.

Pulmista huolimatta maailma paranee. Lapsikuolleisuus vähenee, yhä useampi käy nukkumaan terveenä ja kylläisenä, tyttöjen koulutus on käynnistynyt. YK:n vuosituhattavoitteet toteutuvat.

Kolmen viisaan kirja on vetoomus lähteä muuttamaan maailmaa, taas kerran.
***
HUOMIO! Uusia arvostelukappaleita toimitetaan vain niille jotka ovat vanhat arvostelunsa kirjoittaneet. Kirjoista on kova kysyntä, joten jos et saa arvosteluasi kirjoitettua lähetä saamasi arvostelukappale Agricolan toimitukseen, jotta sitä voitaisiin tarjota uudelleen arvosteltavaksi. Kirja-arvostelun voi julkaista myös muussakin julkaisussa – muualla julkaistun arvostelun voi julkaista myös Agricolassa.

Liitä valmis arvostelusi suoraan sitä varten tehtyyn lomakkeeseen Agricolan sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/ josta se lähetetään ensin Agricolan toimittajalle, joka tarkistaa ja julkaisee arvostelun. Arvostelu lähtee sen jälkeen H-verkko ja Kultut- listan tilaajille sähköpostina sekä tallentuu "Agricolan kirja- arvostelut" julkaisun sivulle: http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja- arvostelut/.

-------------- next part --------------
An HTML attachment was scrubbed...
URL: <http://lists.utu.fi/pipermail/h-verkko/attachments/20160908/4488f2af/attachment-0001.html>