[H-verkko] Agricolan kirja-arvostelut: Seikkailu Mozartin maailmassa - oppaana Antti Vihinen

[agricola at utu.fi]

Agricolaan on lähetetty uusi kirja-arvostelu:
---------------------------------------------------------
Mia Grönstrand <miagronstrand at hotmail.com> FM, toimittaja
---------------------------------------------------------
Arvosteltavana:
Vihinen, Antti: Minä ja Mozart. Into Kustannus Oy, 2014. 491 sivua.


Seikkailu Mozartin maailmassa - oppaana Antti Vihinen
---------------------------------------------------------

Mitä uutta sanottavaa voi olla yhdestä musiikinhistorian tutkituimmasta
järkäleestä, ihmelapseksi ja neroksi leimatusta, ylös korkeuksiin kohoavalle
jalustalle nostetusta myytistä - Wolfgang Amadeus Mozartista? Ei paljoa, sen
myöntää Saksan Karlsruhessa kulttuuriteorian professorina työskentelevä
Antti Vihinenkin, joka viime syksynä palasi tauon jälkeen kirjamarkkinoille
kirjallaan Minä ja Mozart.

Mutta Vihisen kirjan ansiot eivät olekaan siinä mitä uutta ja mullistavaa se
tutkimuskohteestaan löytää, vaan siinä miten se tarjoilee elämäkerrallista
tietoa historiallisesta ja lähestulkoon puhkitutkitusta kohteesta, josta
vuosisatojen kuluessa on tullut legenda, myytti, jopa ylimaallinen hahmo.

Sen sijaan, että Vihinen tarjoilisi perinteisen Mozart-kuulan, jonka
lopputulemana olisi vain jälleen yksi myyttiä vahvistava elämäkerta
mantelimarsipaanilla kuorrutettuna, Vihinen pyrkii tarjoamaan lukijalle
Mozart-kuulasta, myytistään ulos kaivettua Mozartia. Miten ymmärtää
Mozartia psykofyysisenä kokonaisuutena yhteisessä kulttuuriperimässämme
vellovan merkin ja merkityksen sijaan? Vihinen kysyy, ja myöntää itsekin:
Tehtävä on vaikea.

Ratkaisuksi hän on ottanut oman elämänsä. Tässä elämäkerrassa tutkija ja
kirjoittaja ei häivytä itseään taustalle tarkkailemaan kohdettaan
etäisyyden päästä, objektiivisesti, vaan hän kirjoittaa itsensä rohkeasti
kohteensa rinnalle antaen toki pääosan tutkimuskohteelleen. Kaikki keskeinen
tieto (ja vähän enemmänkin) Mozartin elämästä annetaan lukijalle, Vihisen
omien ajatusten, näkemysten ja johtopäätösten maustamana.

Tutkimuskohteen nahkoihin

Vihinen kertoo kirjan alkusivuilla kuinka hän kirjaa varten yritti ajatella
kuin Mozart, kuunteli taukoamatta hänen musiikkiaan ja käytti omaa
elämäänsä koekenttänä päästäkseen yli 200 vuotta sitten eläneen
säveltäjän maailmaan. ”Välillä painoimme puuta, ja juttelimme niitä
näitä. Jossakin kahvilassa istuessamme kuulimme g-molli -sinfonian melodian
pärähtävän soimaan digitaalisena mössönä kännykän soittoäänenä.
Käänsin päätäni ja huomasin nauravani tälle yhdessä Mozartin kanssa.”
Intensiivinen eläytyminen on kannattanut. Vihinen kirjoittaa Mozartin
elämästä myötäeläen, kysellen, kyseenalaistaen, ilkikurisesti
virnistellen, lempeästi hymähdellen, musiikista nauttien, samalla kuitenkin
ristivalottamalla ja analysoimalla lähteitä ja aikaisempaa tutkimusta tuottaen
siinä sivussa kuin varkain uutta tietoa ja lukijalle uusia ajatuksia. Siitä,
ovatko Vihisen omaelämäkerralliset kuvaukset aina tarpeellisia, voidaan olla
montaa mieltä, mutta parhaimmillaan Vihisen viittaukset ja esimerkit 2000-luvun
musiikkipiireistä osoittavat, että tietyt lainalaisuudet pätevät yhä
edelleen, ja monissa tapauksissa Mozart oli jopa edelläkävijä ja
suunnannäyttäjä.

Oma elämänkokemus apuna

Monesti kirjoittajan oma elämänkokemus on helpottanut asettumista Mozartin
asemaan. Esimerkkinä Vihinen mainitsee kotimaisen musiikkipiirien
selänkäännön kun Vihinen uskaltautui kirjoittamaan väitöskirjan
Sibeliuksen suhteista natsi-Saksaan ja kun hän Lahden Sibeliustalon johtajana
äityi kritisoimaan kollegojaan, ja ihmetteli sitten miksei hänelle auennut
muita virkoja Suomessa. Kokemus auttoi Vihistä asettautumaan Mozartin asemaan
kun tämä viimeisinä elinvuosinaan tippui hovin suosikkipojasta lähes
hylkiöksi.



Kuva: Mozart markkinoimassa Mozart-kuulia.

Seurauksista huolimatta, Vihinen on mitä todennäköisemmin nauttinut
muurahaispesään sohaisemisesta aivan kuin Mozartkin aikanaan nautti aateliston
ja ylimystön kritisoimisesta ja shokeeraamisesta, olkoonkin että juuri he
maksoivat säveltäjän palkan. Monia Mozart-tutkijoita vaivaannuttanut neron
alatyylinen huumori tuntuu Vihistä huvittavan, ja hän jakaa säveltäjän
mieltymyksen käytännön piloihin. Tästä on hyvä esimerkki kirjan lopusta,
kun Vihinen on ensin kriittisestikin käsitellyt Mozart-brändiä ja hups
heijaa, hän yhtäkkiä sortuu brändäämään Mozartinsa itsekin ehdottamalla
kesämökkikunnan kyläkaupan nimikilpailussa uudelle makkaralajikkeelle nimeksi
Amadeus (Jumalan rakastama). Ehdotus voitti nimikilvan – ja aivan varmasti
Mozart olisi nauranut yhdessä Vihisen kanssa tälle käytännön pilalle.

On makuasia tykkääkö Vihisen tyylistä, mutta minulle Vihisen teos tarjosi
virkistävän, hauskan ja mielenkiintoisen seikkailun 1700-luvun
musiikkimaailmaan - siinä sivussa vähän 2000-luvunkin - oppaana Wolfgang ja
Antti.

 

 

---------------------------------------------------------
Tämä arvostelu on luettavissa ja kommentoitavissa Agricolan
arvostelujulkaisussa osoitteessa
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/